maanantai 4. helmikuuta 2013

Aiheesta omavaraisuus



En nyt oikein tiedä miksi muuksikaan tätä kutsuisin.
Ajattelin siis kirjoitella hieman Villa Päivärinteen niistä ekologisemmista asioista Jovelan Johannan pyynnöstä.

Ostimme Päivärinteen kahdelta ysikymppiseltä sinkkumummolta, jotka onneksi eivät ole piitanneet uusimmista villityksistä taikka osanneet kaivata nykyhienouksia. Toki talosta on hyvää huolta pidetty, mutta remonttia ei juuri ole tehty.
Juoksevat vedet ja vanhan mallin sähköt löytyy kuitenkin.

En ollut ajatellutkaan näitä asioita, vaan pitänyt jokseenkin itsestään selvyytenä pakon edessä asetetuilta tavoilta.
Päivärinne siis lämpiää täysin puulla. Oman metsän puilla. Tuvassa oleva leivin uuni tosin on 70-luvulla uusattu vuolukivi uuni. Hella siinä vieressä tönöttää. 
Talvella, kun lämmittäminen on pakollista päivittäin, ollaan laiskoina ihmisinä ajauduttu tekemään ruokamme puuhellalla, sekä uunissa. Uuni toimii vallan hyvin mikrona, kun lämpö lähtee hiipumaan. Se kun on unohtunut hommata tänne.
Kammari lämpiää pönttiksellä joka onkin ihan alkuperäis asukas. 
Voin nyt kuitenkin paljastaa, ettei se sitä onnen huippua ole herätä aamuyöstä nokka jäässä ja hipsiä kylmissään vessaan.
Vaan onnen huippua on se, kun vessasta tullessa laittaa pönttöuuniin tulet ja torkahtaa vielä hetkeksi tulen loimutessa.
Ainut pieni sähkölisä kovimmilla pakkasilla on ruokakomeroon tehdyn vessan patteri. Putket ruukkaa muuten karahtamaan jäähän. 
Nämä lämmitysasisat tulevat kyllä muutosta kokemaan siinä THE remontissa, mutta puu on pääsäntöinen sittenkin. Kuitenkin on hienoa, että saadaan rinnalle jokin toinen lämmitysmuoto, joka mahdollistaa lämpimän kodin myös silloin, kun emme ole lämmittämässä.

Suihku meiltä tuolta samaisesta ruokahyyskästä löytyy, mutta en juurikaan kykene siellä käymään esteettisyyden täysin puuttuessa kun silmät kiinni, on siis valittu hieman helpompi ja tunnelmallisempi tapa peseytyä. 
erillinen saunarakennus pihan perillä, lämpiää useamman kerran viikossa. Kaivosta nostettu ja padassa lämmitetty  vesi, en olekkaan sen parempaa hoitoainetta hiuksilleni löytänyt!
Sähkölaskuissakaan ei saunan suhteen tarvitse säästellä, sillä valaistus on kynttilöistä. 

Nyt kun hifistely osastoon päästiin, niin olen aloitellut leivän teko perinnettä. Kerralla isompi satsi pakkaseen omatekoista ruisleipää. Tässä kuitenkaan ei vielä kaupan leivistä olla eroon päästy.
Pyrkimys kyllä olisi. 
Hillot ja mehut koitan tehdä syksyllä, näin keväästä jo kauppaan turvauduttava tässäkin asiassa.
Ensikesälle olen suunnitellut kasvimaan laittamista. Sellainen kun aina ennenkin päivärinteellä on ollut. Myös maakellarin kunnostus on listan kärjessä. Toivon siis, että perunat ja porkkanat olisivat oman maan tuotosta ympäri vuoden. Yrtit ja mausteiden teko kiinnostaa kovasti, niihin yritän paneutua.
Lihan ostamista ollaan mietitty suoraan tuottajilta isommissa erissä, vielä ei tätäkään olla toteutettu.
Riisi ei näillä korkeuksilla kasva ja kasviksetkaan eivät ole kuin kesän juttu, joten kaupassa meidän on käytävä tulevaisuudessakin.
Kaikista suurin haaveeni kuitenkin on ollut, että saisin pellavaa kasvatettua tarpeeksi liinaan, seuraavana vuonna ehkä muutamaan pyyhkeeseen. Jotka talven aikana taikoisin. 
Myös kanat ja lampaat olisivat ihanat, mutta talon isäntä ei ole siunausta antanut. Toisaalta työni laatu ei mahdollista ryhtymistäni sivutoimiseksi lammasfarmariksi. 

Tässä viimeaikoina olen kiinnostunut myös kosmetiikan tekemisestä. Ekologinen eläinkokeeton kosmetiikka on jo ennestään ollut tuttua, mutta itse en ole tohtinut tehdä. 
Aloitus on ollut hyvä, saippuat, kuorinnat ja rasvat jalkasuoloineen ovat onnistuneet hyvällä menestyksellä, mutta ehkei se ruusunlehti uute ihan kaikkea siloita, joudun siis tukeutumaan tulevaisuudessakin kauppoihin. Toki tässäkin asiassa voin itse tehdä isoja valintoja ja niillä vaikuttaa asioihin.

Kierrätykseen joudun panostamaan aikalailla, sillä kaupungin roskakatoksen laajaa kierrätysmahdollisuutta ei päivärinteen navetan takana näkynyt..
Pienen kylän kierrätysmahdollisuudet ovat kyllä vuosien saatossa kehittyneet, mutta vaatii hieman viitseliäisyyttä, kun kylän ainualle kierrätyspisteelle on emämatka. 
Onneksi suku on ymmärtänyt tavaroiden ja vaatteiden suhteen tämän kierrätysajatuksen. :)
satavuotta vanhan talon sisustuksessakin olen joutunut käyttämään hyväksi kierrätysideaa.

Pyykin pesukin on toistaiseksi nyrkkityylillä, mutta tähän on tulossa kyllä ihan sähköä ja nykyaikaa sisältävä ratkaisu.
Astiat tiskaantuu käsin, the remonttiin saakka. Tosin naapurista vieraileva allekirjoittaneen äitis-ihminen on ahkeran ja energiaa säästävän luokan tiskikone. ;)

Tätä hyppäystä kaupunki kaksiosta täysillä herkuilla landelle omasta mielestäni alkeellisiin oloihin voisi kai kutsua kovasti puhutuksi downshiftaamiseksi. 
Kuitenkaan ei muodin mukana liikkumisen tuotoksena, vaan eksyttyä toteuttamaan elämän unelmia.
Osittain myös voin laittaa tämän elämässäni tapahtuneen suuren muutoksen oman tietämättömyyteni ja ajattelemattomuuteni piikkiin. Vanha talo kun oli saatava. 
Täytyy nyt toki tähän lisätä, että me molemmat ollaan niin maatiaisia ja näiltä main lähtösiä, että viisi vuotta kaupungissa riitti. 

-Jonna-


9 kommenttia:

  1. Mahtavaa lukea teidän juttuja tästä aiheesta!

    Tossa on paljon hyvää ja käytännön kautta tullutta näkemystä ja kokemusta. Meillä tuo on vielä edessä, mutta samoilla "kokeillaan" fiiliksillä edetään sitten.

    Puulämmitys tulee olemaan se päälämmitys, mutta muuta toki lisätään sitten jos sille on tarvetta. Vasta sitten. Ensin pitää kokea se miten talo lämpiää, missä sen kylmät pisteet ovat ja miten niihin voi vaikuttaa esimerkiksi vetoa vähentämällä. Valmius siihen lisälämpöön tarvittaessa on vaikka keskellä yötä, sillä meidän on pakko ostaa nyt muutamia sähköpattereita, että päästään remppaamaan ennen jo helteitä. Uuneja ei voi polttaa vielä. Niitä pitää huoltaa ja katolla ei ole vielä piippuja uuden katon myötä.

    Itse en piittaa liiallisesta pakkopullaidealismista, ihan sama mikä aihe. Hommasta menee maku jos se menee ismityksen puolelle ja kaikki asiat pitää suorittaa sen mukaan oli hyvä tai ei. Meilläkään ei tavoitella omavaraisuutta. Ainoastaan omavaraisempaa elämää, joka tarjoaa vaihtoehtoja täysostetulle elämiselle.

    Meinataan kokeilla mihin meistä on ja hyväksyä jos johonkin juttuun meistä ei sitten ole. Niiden muiden, hyviksi todettujen ja meille soveltuvien juttujen kanssa sitten ollaan omavaraisempia.

    Tuo kosmetiikkapuoli muuten kiinnostaa itseänikin. Olen huulirasvahimokäyttäjä, joten niitä tekisin mielelläni itse. Mulla on pieni rasiallinen tyhjiä huulirasvahylsyjä odottamassa inspistä. Myös saippuoita olisi kiva tehdä itse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, mielestäni tämän jutun juju onkin meillä, että täysin kaupungin helppoudesta heittäydytään "itse tehtävään" elämään. Kuinka olen puolen vuoden aikana kokenut niitä ahaa elämyksiä useassakin asiassa, jossa olen hieman itse tekemistä joutunut harjoittamaan. Kuin huomaamattaan olla tultu tällaiseen osittain omavaraiseen elämäntyyliin.
      Täytyy kyllä sanoa, että vain puulla lämpiävää taloa ihanampaa asiaa ei ole, mutta ei se aina kaikkein kotoisimman lämpöisin ole. kun molemmat sairaina, kysyy hieman voimia myös homma.
      Olen huomannut lyhykäisyydessään, kuinka niitä onnen asioita Päivärinteen tultua elämään on löytänyt niin pienistä, miltei merkityksettömistä asioista. Kuten tuo ulkosaunominen, onhan se nyt kohokohta pimeä saunapolku ja lämmin lempeä löyly.

      Kosmetiikka asioissa tosiaan olen aivan aloittelija, mutta paljon hyviä ohjeita olen jo kerännyt itselleni. mikäli kiinnostaa ohjeet enemmältikin, neuvon mielelläni sen minkä osaan. Laitappas vaikka spostia, niin katsellaan lisää! :)
      Kosmetiikka asioissa edullisuuskin on vetänyt kovasti puoleensa itse tehdessä.

      Poista
    2. Ilman muuta voidaan vaihdella vinkkejä! Jos en muista laitella sulle meiliä, töni mua blogissa. Ajattelin tuossa keväämmällä käydä huulirasvasavottaan ja testata yhtä ohjetta, jonka pitäisi olla helppo. Saippuaakaan en ole tehnyt ennen, mutta joitain muita kräämejä ja lötköjä kyllä ;D

      Poista
  2. Hei Jonna! Olisi kiva lukea enemmän tuosta kosmetiikasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! Täällä olenkin kertoillut jonkun verran, mutta otampas ideasta kiinni ja rustailen oman jutun aivan aiheesta. :)

      Poista
  3. Oikeille ihmisille myivät sinkkumummut Villa Päivärinteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja aionkin tyttöset kutsua kesällä teelle ja esitellä vielä Päivärinteen. :)

      Poista
  4. Ihana postaus! Hienoa, että saatte elää unelmaanne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Raija! Olen tosiaan otettu, että sain unelmani, josta en kein osannut kun salaa unelmoida. :)

      Poista