torstai 21. marraskuuta 2013

Unohdettu sorminäppäryys

Tuo aarre on kulkenut mukanani jo jonkun lenkin ja juuri niistä lenkeistä taisinkin joskus täällä kertoa. 
Vaikka aarre ei ole matkasta unohtunut, on kuitenkin tuo sorminäppäryys, soittamisen taito unohtunut. 
Ei suinkaan täysin, mutta niin hyvin ettei soitto ole käynyt kuin soiton kuuluu ja näin ollen jäänyt pois. 
Aarre on kyllä hienosti jaksanut vuosien aiheuttaman huomion pulan ja kantanut kauniisti osansa sisustuksessa.

Kuinkas nyt meninkään sitten sekaisin ja rupesin itse itselleni pianotuntia pitämään. 
Parin kosketuksen jälkeen jo ymmärsin, että tunti on aloitettava siivouksen perusteilla. 
Jep, oli mamma unohtanut vähän pölyjä pyyhkiä..
Seuraavaan vaiheeseen pääsy olikin sitten haastavampi. 
Sormien ja aivojen yhteistyö oli täysin epäsosiaalista riitelyä ja kissat koirineen painuivat kuka minkin sohvan alle piiloon. 
Muutaman päivän sinnikkäästi yritettyäni olen tainnut löytää sisäisen pianistin sekä aarteen näppäimet oikeassa järjestyksessä, voi tätä riemua!

Ensitöikseni marssin myös kirjastoon joululaulu kirjojen hakuun, taas tämä meni tähän jouluun, muttakun liittyy itse asiaan. 
Meillä siis ensiviikolla loman koittaessa soi lähes taukoamatta taiteilijan tulkintoja siitä petterin kuuluisasta kuonosta.



Aarre saa jatkossakin toimia kauniina tavaroiden säilyttimenä sisustus elementtinä. 


Nyt taidan siirtyä keittiön puolelle hoitamaan velvollisuuksia. 
Edellisen innokkaan aloituksen jälkeen paloi sulake. Nyt savun hälvettyä voisin yrittää uudella lähestymistavalla yhtäaikaiseen pyykinpesuun, kahvinkeittoon, silitykseen ja ruuan laittoon.
Ehkä taas hetken muistan, ettei niitä kaikkia asioita tarvitsisi yrittää yhtäaikaa. 
Joskus voi palaa sulake sähkötaulun lisäksi myös itse emännältä. :)


Mukavaa loppuviikkoa!
-Jonna-

12 kommenttia:

  1. ♥soittotaito putkahaa pikku-hiljaa muistista esille :) Ihania tavaroita siellä ja kaunista!

    VastaaPoista
  2. hih, ei pidä lähteä liikaa multi-taskaamaan ettei pala proput! :) Mahtavaa että verestelet vanhoja taitoja! Mä koitan aina välillä samaa ratsastuksen kanssa. :)
    Mukavaa viikonloppua sinne! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, huomasin juu. Onneksi vain sulakkeet pärähti eikä emäntä. :) Tsemppiä ratsastelun pariin. :)

      Poista
  3. Piano tarvitsee soittoa. Minusta elävää musiikkia ei voita mikään, hetken varmasti kestää ennen kuin sormenpäämuisti alkaa toimia, mutta sitten vain nauttimaan omasta musiikista. Se on piste tuon kauniin tunnelman päälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. totta, siksikö ne näppäimet olikin jäykkiä? Vika siis ei välttämättä ollutkaan soittajan sormissa. ;)
      Itsehän nautin kovin, vaikka riitasointuja soikin, mutta nuo kanssaeläjät..

      Poista
  4. No kyllähän tuo sisustuselementtinäkin kaunis on kuin koru mutta ihan niinkuin Cheri sanoi,ansaitsee kyllä tulla soitetuksikin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, onneksi toimii molemmisa käyttötarkoituksissa äärimmäisen hyvin! :)

      Poista
  5. Voi, kunpa osaisin itsekin soittaa!*huoh* Ihan mahtavaa, kun verestät uudestaan taitojasi, niin sitä pitää!:))
    Muutenkin aivan ihqu postaus, sai nauraakin..;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sen voi vielä oppia, jos vain haluaa. :)
      Hih, meillä onneksi ei tuvassa huumori lopu. Ei taitais muuten tulla mittään. :)

      Poista
  6. Voi, tuollainen vanha vaaka ois kyllä niin hieno. Vieläköhän mummolla on omansa tallessa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti olisi tallessa! Viime kesänä kirppikseltä 2e bongasin omani. :)

      Poista