Lazy friday.

Perjantai päivä mennyt mukavan näpsäkästi ensiksi kaupungilla humputellen

ja nyt olisikin siirtyminen siihen koko päivän odotettuun pitsa hetkeen.

Myös vähän namppasia varasin ja perinteinen taistelu kaukosäätimestä on valmis alkamaan!

(onneksi meillä pitää kirjaa nuo karvaset näistä eväistä, ettei vallan pääsis dietit lipsumaan. )

Minni siis valvonta hommissa.

Tässä vähän kaupunkireissun tuliaisia väliaikaissijoitettuna pianoni päälle vuokrakotiin.

Sokkarilta 3+1 päiviltä Pentikin poro sekä Class Ohlssonilta ei suinkaan ne mitä menin hakemaan, eli koirille LED ajovalot.. 

Vaan tuo huippu ihana lamppu. 

Olipa siinä taas selittelemistä tullessa.

Tässä vielä isomummoni äidin Saksalaiset insuliinineulat. 

Eihän niitä voinut laatikossakaan hautoa, joten jo jokuvuosi sitten päätin sisustaa niillä.

Lisäksi kipaisin kirppari kierroksen ja löysin pari Jackpotin sekä Espritin tunikaa huokeaan hintaan. Marimekkoakin tarttui mukaan. 

Vähän harmittaa tuo lähikaupungin kirppis tarjonta. Aivan älyttömiä hintoja vanhoista kauhtuneista henkkamaukan nukkavieruista. 

Astioista nyt puhumattakaan, paikalliset keräilijät yrittää kaupitella riihimäkiään ja myrniaan ihan kiskurihinnoin.

Aina välillä reissussa ollessa meillä onkin tapana piipahtaa muiden kaupunkien kirppiksillä. 

Mutta nyt menen sykkyrälle näihin tunnelmiin sohvan perukkaan.

Tuosta neulehässäkästä aloitin juuri tekemään itselleni villapaitaa.

Ja juu-u, sielläkun äiti ja kummitäti tätä lukevat niin naureksiivat taas minulle, mutta tosissani olen!

Aikataulusta ja tuloksesta en lupaa mitään. Yleensä vuosien tähtäin ja pitkät projektit ovat hyviä näissä yhteyksissä. 

Huomenna sitten hyvin levänneenä lähdenkin taas rälläkän varteen, 

ei pääse todellisuuskaan unohtumaan. :)

Mukavaa ja laiskaa viikonloppua!

-Jonna-

Omena päivässä omenapäivänä.

Tälläkertaa jatkojalostuksen kohteena on omena.

Kotimainen, muttei omasta puusta.

Kuitenkaan varkain ei jouduttu hakemaan, sen verran sukulaisilla oli tarjota. 

Siitäpä sitten keittelin omena-kaneli sosetta.

Leipasin piirakan.

Sekä Willa Olivian Mian vinkkauksesta keittelin omenasta vispipuuroa.

Tämä olikin meille uusi tuttavuus ja heti sai pisteet kotiin! 

NAM.

Tänään oli sitten myös vehnäsen teko päivä. Korvapuustienkin väliin sipaisin vähän sitä omatekoista omena-kaneli soossia. Tekaisin myös hätäpäissäni pakkasesta pois voitaikina pohjalle omena viinereitä. samaisesta soossista. 

Vissiin on omenasyndrooma iskenyt. 

Myös väliaikaisen vuokrakodin siivous ja pihan siivous kesä kamppeista oli ohjelmassa. 

Jotenkin nämä blogi tarinanikin ovat köykäisiä näinä vuokrakoti päivinä. Eihän täällä muuta kehtaa kun leipoa ja siivota. Työhetkinä nukkua. Tämä vuokrakoti ahistaakin aika ajoin liiaksi. Toiveenakun olisi, että pääsisi jo Päivärinteelle. Päivärinteeltä taasen postaukset ovat omalta osaltaan tylsiä pölyn peittämiä remppajuttuja, kun tuntuu ettei ne nyt minun voimin paljon siellä etene. Taisiis, etenee minkä etenee, hitaasti ja varmasti. Nopeamminkin siellä voisi tapahtua asiat sanon minä. Miehen sairasteluiden vuoksi olen meistä se, joka on duuni vastuussa. 

Mutta se on tätä arkea isolla Aa:lla. 

Ja sitäpaitsi siksihän tämän blogin laitoin, että voin kirjoitella nuista äsken tylsiksi mallanneista remppatouhuista.

Mutta jos jotain niin juteltiinkin äidin kanssa tässä minun rälläköinnin lomassa, että projektina päivärinne on jo tähän mennessä toiminut minulle hyvänä kiukun hallinta keinona. Kröhöm, asiasta kun pienestäkin joskus saa ne pska raivarit aikaiseksi?

Ylpeänä siis kerron, etten rehellisesti sanoen ole kertaakaan vielä niitä vetänyt Päivärinteellä. Remppavaiheessa siis. Vuoden verran kauppaa tehdessä saatoin housut jos toiset repäistä..

Onneksi tämä viikon vapaa Kuitenkin taas hupenee nopeaan, pääsee vuorostaan töihin lepäämään, vaikka ensiviikolla onkin pitkää päivystysvuoroa tiedossa ja koulutustakin ihan yökunnissa. 

Tässä vielä kuva meidän työmiehestä. Eipä tuosta rimppakintusta ollut kun pullavahdiksi, minuakin torui kun uuniin menin laittamaan.

Sacu siis ollut meillä vähän chillailemassa, miehuuskun on vietynä niin on helpompi kaveri naisten vaivoista kärsivälle pikku neiti Minnille. 

Suoraan sanottuna siis ei ole mielessä perheenlisäys ja alkoi jo korvatkin kärsiä siitä ulvonnasta, joten vietiin Luca mummolaan ja otettiin vaihossa vähemmän aikaan saava yksilö.

Vähän nyt tuli päästettyä turhia jupinoita, jospa nämä eivät ketään säikäytä.

Ensikerralla kuitenkin lupaan kirjoitella niitä Kauniita asioita arjesta. ;)

-Jonna-

Ruusuisia marjoja

Olen jo useasti pohtinut nuita ruusunmarjoja ja niiden käyttöä. 

Tuntuu, että niitä on kaikkialla näin syksyllä.

hehkuvat niin kauniina, mutta silti jäävät puskiin.

Villa Päivärinteen pihaa tutkaillessa löysinkin valtavat ruusupuskat marjoineen.

Eipä tarvinnut miettiä keräänkö niitä talteen.

Näin ensikertalaisena arvelin, että sato oli kyllä hyvä.

Perkuuhommat olivat kyllä vähän työläitä, pohdin että josko oisi ne siemenetkin ottanut talteen. Olisihan niistä saanut varmasti myös jotain hyvää aikaseksi.

Keittelinkin sitten ruusunmarja sosetta. 

Tuli aivan huippuhyvää! 

Kakkuihin, kastikkeisiin ja aamujugurtin sekaan.

Tässäpä sitä onkin maustamattoman jugurtin kanssa.
Kuulin sivukorvalla tästä puhuttaneen: voi kumpa saisi syödä tätä joka aamu. :)

Arvelen, että tästä tulee Villa Päivärinteen suosikki herkku.

Tässä sitten vähän jotain valmista nurkkaa. Eteisen seinät maalasimme valkoisella ja lattiat tuollaisella vaalean harmaalla.
Nurkkaan rojusin isopappani sanomattakin selvää vanhat sukset ja nuo poropöntöt kotiutin tokmannilta 1,50e. Vanhan korituolin suhhuuttelin vähän edustavampaan väriin.

Nyt aion vetäytyä sykkyrälle sohvan nurkkaan viltin alle ja vähän herkutella näillä.

Mielestäni olen ansainnut, sillä tuvan rälläkkä hommat on nyt tismalleen puolessa välissä!
Eikä mennytkään kuin kaksi päivää.
Tarkoittaa siis, että kaksi työpäivää jäljellä?

-Jonna-

Rälläkkä hommia

Juu-u. Näinhän siinä pääsi käymään, että jouduin ryhtymään rälläkkähommiin. 

Mielestäni olen pitänyt remontti hommista eli pahvien repimisestä hirsien päältä ja lattialankkujen metsästyksestä vanerilevyjen alta. Myös maalihommiin olen ryhtynyt mukisematta. Enkä myöskään ole Villa Päivärinnettä investoinut siinä uskossa, että joku minulle sen valmiiksi tekisi, tai että ainakaan ilman remppaa pääsisi. En en en. Remontti mielessähän oli jo ostohetkellä.

Mutta että minä rälläkällä. 

Sitähän minäkin kysyin, kun aamulla otin vekottimen kauniiseen käteen ja aloin tuumasta toimeen. 

Mitä minä nyt olen sitten rälläköinyt?

No niitä tuvan hirsiä, joihin päälle olikin sutaistu kalkkimaali, johon en ollutkaan varautunut.

No hommahan kyllä luonnas, tosin todella hitaasti, mutta ensimmäisestä duunarin päivästä selvitty

 ilman YHTÄÄN raivaria. 

Edistystä arvelisin.

Mutta näin se vaan on, että naisellisuuteni taisi kokea kovan kolaisun tuolla kaiken pölyn ja kaaoksen keskellä. Mutta kaikella puolensa, voimpa paukutella henkseleitä vielä ryppyisenäkin siinä tuvassa ja tarpeen mukaan kysäistä, kuka takanasi olevat hirret aikoinaan hioikaan? 

Täytyyhän sitä nyt niitä henkseleitä paukutella puolessavälissäkin ensimmäisen seinän jälkeenkin.

(Luonnollisesti jäljellä ne 3 muuta ja puhehhan oli tuvasta.. :s)

Kuvasta tarkasti katsottuna löytyy myös aputassujen hännän- ja korvanpäät. :)

Niin ja niistä hirsistä, 6 alinta vasta pörryytelty.

Tässä taas vähän sitä huomista hommaa. Jospa tästä vielä sisustushommiinkin pääsisi tuon rälläkän varresta. 

Tässä vielä se tilkkutäkki. Valmiina ollut oikeastaan pitkään, mutta ihan vieläkään ei nyt ole siinä käytössä mihin oli tarkoitus. Päikkäreitä kyllä olen useatkin tämän alla ottanut. 

 Kylläpä mieskin sai ihmettelemisen aihetta tänään tuon minun rälläköinnin lisäksi siitä, kun käskin heittää peiton puuhun. 

Ja koukutteluni tulos on myös vihdoin valmistunut!

Tosin ei siitä nyt ihan minun päiväunien lämmikkeeksi riitä, mutta Minni ihastui jo. 

Kuvaus alustana vähän turhan rouhee pihakeinu. Passais vissiin maalata sekin, ensikesänä sitten. 

Tämmöisiä touhuja tänään. 

Kaikessa naisellisuudessaan 

-Jonna-

Syksyn punaisia ja tunnustusta

Kerroinkin jo puolukka hurmiostani. 

Siltään ne ovat vähän kirpsakoita makuuni, mutta jalostamalla saa aivan mahtavia herkkuja.

Tänä vuonna olikin ehdoton ykkönen vispattu puuro.

Sitä tehtiin useaan otteeseen ja aina se hävisi.

Nautimme puolukoista myös ihan perus piirakka muodossa, vähän mustikka lisäyksellä.

Loppu jämistä tein vielä Puolukka valkosuklaa maustekakkua. Tämä sopisi myös hyvin joulupöydän herkuksi mausteisuuden vuoksi.

Siitä ei harmi kyllä sattunut kuvaa ehtiä nappata.

Sain muuten jo jonkin aikaa sitten Villa Päivärinteelle ensimmäiset tunnustukset.
Ihan kaksin kappalein! Kiitos siitä kuuluu Kipan pajan Nasulle, Bonolle, sekä veikeälle russeli Velmulle ja sen pehmeälle kaverille Tyynelle Velmu ja Tyyne- blogiin.

Tunnustuksen säännöt:
1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka tunnustuksen myönsi.
2.Anna tunnustus viidelle (5) suosikkiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.
3. Kopioi post-it lappu ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain post-it -lapulla ja toivo, että oma lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.

Villa Päivärinteellä on paljon lempiblogeja ja tässä listatut blogit eivät ole järjestyksessä.

Haluan jakaa tämän tunnustuksen ja iloa tuomaan seuraaville seuraamilleni blogeille: 

1.Sitä & Tätä -blogille, niin kauniita kuvia ja viisaita ajatuksia arjesta.

2.Päärynäpuun Alla -blogille, missä valloittaa ihanat askartelut, kodin muutokset sekä uusimpana pieni prinsessa.

3.Hansumainen Blogi:lle, toinen toistaan mahtavampia tuunauksia, sekä valloittavan kaunis koti.

4.Tää ois tän koti -blogille, jossa myös tuunaillaan kotia ja huonekaluja ja ne kirppislöydöt!

5. Kipan Pajan Kipalle, josta tullut Villa Päivärinteen luottotaiteilija, aivan ihania luomuksia sekä Kipa tekee vielä käsillään sen minkä itse haluat, vaikka et tiedäkkään mitä haluat! :)

-Jonna-

Viikon touhuja

Huh, Villa Päivärinteellä ei toki ole ollut hiljaista tänä aikana, kun täällä ei ole hiiskaustakaan tapahtunut. 

Jotenkinkin kummasti tämä syksy pistää tekemään kaiken näköistä hommaa, pienempää ja isompaa. Tietysti yhtäaikaa ja sitten tulee se kiire kaveriksi. 

Kuinkas nytkään sitten olisi käynyt muuten kuin remppa kirjastossa, remppa tuvassa, remppa eteisessä ja remppa piha saunalla. Ja kuinka vannoinkaan, että teen huoneen ja homman kerrallaan..

No edellisen listan remppa kohteissa on kuitenkin kaikissa tapahtunut selvä edistys!

Kirjasto on lattian maalausta ja listoja vailla valmis.

Eteinen lattian maalausta vailla valmis.

Ja mikä parasta, sauna onkin siivousta vailla valmis!

Niin se tupa olikin sitten ihan kesken. 

Edellisessä remontissa, toisinsanoen rakennusvaiheessa oli sipastu kalkkimaali hirren pintaan. Eipä auta siis kun ottaa harja kauniiseen käteen ja ruveta hommiin, ei taida vähällä loppua se työ. 

Tässä vähän hätäisiä eteisestä. Maalilla rempattiin lähinnä siis tälläerää. 

Laaduntarkkailija arvioi, että lattia se on vielä maalattava. 

Kirjaston hirsiseinää.

Tuon harmaan lattialevyn möykyttelin myös irti omin pikkukätösin. Altahan paljastui komeat ja paksut parrut. :)

Pihahommiakin ehdittiin tehdä. Minni on kaivellut Päivärinteen perustuksia.. Liene rossipohjan tarkistus menossa, tai sitten se kääntää mökkiä vaateriin kaivamalla kuoppaa toiselle nurkkaa. 

Tiedä sitä, mutta vähemmän mielissäni olin minä tästä uudesta leikistä.

Tässä vielä meidän "pihavalot". 

Huussin oven pieleenkin täytyi laittaa, jotta näkee pimeälläkin huussiin. 

Siellä tosin pitäis tehdä naapurin Sylvit ja kantaa rojakka pihalle, myös pieniä kunnostustöitä kaipailee. 

Taidamma tyytyä siis sisävessaan ensikesää odotellessa. 

Ehdin toki onneksi tämän viikon vapaan aikana käydä myös keräämässä mustikat ja puolukat. 

Koko viime viikko syötiinkiin sitten puolukkaa joka muodossa.

Tänään aion vielä mennä rakkaan ystävän kanssa elokuviin ja syömään, viimeisen vapaan kunniaksi. 

Huomenna menen jo töihin lepäämään. 

Tunnelmallisia syysiltoja Villa Päivärinteeltä

-Jonna-

Koukuttavaa koukuttelua

Hieman nolostellen myönnän, että opin vasta hiljattaen virkkaamaan. 

AIVAN OIKEASTI.

Kouluaikoina jo pidin kovasti neulomisesta ja aina jälkeenpäin koituneeksi harmikseni sai valita neulooko vai virkkaako kässän työn. Tämä tyttöhän neuloi.

Olen aina ihastellut isoäidin neliöistä tehtyjä torkkupeittoja ja pohdiskellut kuinka monta kertaa menettäisin hermoni tuollaista tehdessä.

Kummitäti sitten opetti minulle kuinka ohjetta luetaan.
(luki ääneen vieressä ja neuvoi ja joo taisi tehdäkkin alun..)

Hieman alkukankeuksien ja neulontaotteesta vieroittelun jälkeen sehän sujui! 

Neliöitä syntyy siis kuin tehtaalla ja paljon on visioita jo valmiin viltin sijoitteluun liittyen, mutta maltan mieleni ja käytän kaiken energian työn loppuun saamiseen.

Laadun tarkkailijat olivat kärkkäänä töissä mukana. Minni rakastaa neliöiden uudelleen sijoittelua!

Tosin tähän Lucan työmotivaatioon minulla olisi jotain sanottavaa..

Tästä innostuksesta en meinaa laantua millään, joten päätin aloittaa maton virkkaamisen. Äidille annoin toimeksi etsiä matonkuteet, niitä kuulemma on olemassa kotona. Kovasti kyllä jännittää, tuleeko siitä mattoon asti, mutta mattohan se on pienikin matto! :)

Muut bloggaajat kun tuntuvat virkkailevan kakkukupuja ja hyllypitsejä, tyydyn minä täällä siihen ketjusilmukkaan ja sen yhdistelyyn ehkä vielä tämän syksyä. :)

Tässä vielä vähän tavoitetta taitoihini. 

Aitasta löytämäni edellisen omistajan iltapuhde, niiin ihana virkattu torkkupeitto!

-Jonna-

Sadepäiviä ja sisä hommia

Kylläpäs ei ole tekemisen puute Päivärinteen väkeä vaivannut,

kun tuvan kalusteet on täytynyt uuteen uskoon laittaa.

Kuten olen aistinut lukemistani blogeista, vaivaa myös minua valkoinen villitys.

Maalattu siis on. 

Puusohvaa, joka olikin oikea löytö.

Myös rakkaan mummoni vanha nurkkakaappi sai valkoisen pinnan.
Vaiheessa vielä on tämä laiskanlinna, eikös näytäkkin niin houkuttelevalta? :)

Keittiössä olen huushollannut sen vähäisen verran, että asettelin jo kesällä tilaamani Greengaten alennus pyyhkeet tuomaan väriä syksyyn.
Heti ilahduttaa tällaisina sateisina päivinä.

Ompelukone on myös ollut kovassa käytössä, vihdoin myös valmistui tilkkupeitto äity kullan avustuksella. En meinaa malttaa, että saan sen käyttöön ja esitellä!

Mutta jotta arki ei olisi hallituksella niin helppoa, keksin vielä että kiikkustuoli ja kirjaston pöytä on saatava kuosiin. 

Katselin myös nuita kauhistuttavia tuvan seiniä keittiökaappeineen ja pinkopahveineen, 

tietäen että alla on hirsi seinä.
Myös saunamökin kauhtuneet puuseinät huutelevat nimeäni, valkoista kuultomaalia arvelin ensihätään sinne sutia.

Joten mitäpä luulette täällä tapahtuvan lähiaikoina? 

-Jonna-