keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Saunan uudet vaatteet


Arvelin, että sähköttömään ulkosaunaamme saisi vähän talvellakin valon tuntua kun valkaisee seiniä. 
Tykkään kyllä kovasti valkoisesta, että ei tämäkään taas tuottanut pettymystä. 
Lattian päädyin myös maalaamaan. väriksi valikoitui vaalean harmaa, uskoisin että valkoista helpompi pitää puhtaana.


Vanha violetti naulakko pääsi takaisin seinälle sekä vanhan tuvan penkin kannoin pukupenkiksi.
Vielä isot Amanda B:n lyhdyt tyrkkäsin nurkkaan ja maton kaivelin varastosta.



Ulkopuolikin kaipaa jo ehostusta, mutta se jäänee ensi keväälle, muutaman laudan vaihto sekä maalaus.


Vasta ensimmäiset löylykerrat saunassa otettu, hyväksi todettu.
Saunan puolen valaistuksen kanssa vähän vielä viilausta, lyhtyjä se on sinnekkin kannettava.
Jospa myös ensikesälle saunan seiniin vaaleaa, jännittää vain tarttuuko vanhaan pintaan.
Kipan pajalle täytyisi myös tehdä tilausta.
Arvelin, että saunassa on oltava oma henki, löylynhenki ja toivottamaan tervetulleeksi saunatonttu.
-Jonna-

maanantai 29. lokakuuta 2012

Miehen mitta

Luca teki tarkkaa tutkimus työtä kantaessani taas lisää rojakkaa tupaan.

Hännän verran miestä lyhyempi sanoi Luca.
Ja sanoi, että joutaa penkin alle piiloon!

Sinnehän sen sijoitin. 
Kaikki luetut ja lukemattomat lehdet sinne joutaa, sieltä sitten rumistellaan ne.
Kapan kannoin naapurin aitasta. :)

-Jonna-

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Jänis Design

Kaipaa tosiaankin esittelyjä!

Kipan Paja eli Jänis Design on meidän karvaisien luottopaja.
Luca omistaa Pajan krakoja, niin huippu hienoja!
Ja kerrankin on jotain, mitä kantaa ylpeänä.
Katsokaas vaikka:

Minni sai myös ensimmäisen korunsa, siitäkös vasta neitonen ylpeä.

Pariskunta kuin pikkujouluihin lähdössä. 

Kerron siis muutaman asian Kipan Pajan tuotteista.
Meillä nyt käytössä krakoja, Minnin koru sekä laadukkaita keramiikka tuotteita. 
Krakat on valmistettu lucan mittojen mukaan, ensimmäisellä kerralla kävimme ne läpi, jonka jälkeen ei ole minun tarvinnut muistaa kun tilaus tehdä.
Minnin koruun myös katsottiin mitat ja sopivin kiinnitys. Mihin käyttötarkoitukseen ja millaiset materiaalit.
Tässä esitin käyttötarkoituksen ja tyylin. Kaunista ja blingblingiä. 
Kipa taas hoitikin loput!
Keramiikan suhteen olen erittäin tyytyväinen myös. Tuotteita niin räätälöidysti omanlaista, tai blogissa esiteltyjä jo valmistettuja tuotteita. 
Meillä nyt Minnin ja Lucan kulhot raksu- sekä vesikuppina. Ongelmana tähän saakka ollut se, kun innostuksissaan etenkin raksukippo lähtee kävelemään. Eli kulkeutuu ja hankautuu pitkin lattioita. Tämä ongelma loppui kerrasta, kupit tarpeeksi painavia pysymään paikalla. 
Myös veden kanssa Lucalla ja sen pitkällä kielellä on ollut ongelmia, nyt kupin reunan korkeus pelastaa Villa Päivärinteen puulattiat vesi roiskeilta, huippua!

Palvelu pajalla on nopeaa, ottaen huomioon keramiikka tuotteiden vaativan valmistusprosessin. 
Myös erittäin yksilöllistä, esimerkiksi tuotteita tehdessä Kipa monta kertaa lähetti kuvia nähtäväksi tuotteista ja väreistä ja varmisteli, että tuote juuri sitä mitä toivon.
Osaavaa ja ystävällistäkin kaiken lisäksi!
Hinnatkin ovat vielä kaiken huipuksi mielestäni edulliset kotimaisen käsityön hintoja. 
Tuotteissa vielä saa todellakin rahoilleen vastinetta. 
Meidän herrasväen luotto puoti varmasti myös pukinkontti asioihin. 
Supinaa jo käykin siihen malliin niissä asioissa. ;)
Mikä vielä kruunaa Pajassa on heidän kuvaus assistentit sekä mallit, russeleita!<3
Tutustumaan Kipan Pajan blogiin ja tuotteisiin pääset tästä.

Tässä vielä Minnin lenkki tyyliä
Koru väärinpäin, joten kiinnitys ja Kipan Pajan oma merkki näkyy.

lauantai 27. lokakuuta 2012

Viipyilyä aamussa.


Viime viikolla viikkovapaita vietellessä oli ihanaa aloittaa aamu rauhakseen.
Tulien tekoa pönttöuuniin ja koirien kanssa jutustelua.
Pieni herkkuhetki ja sisustuslehti.

Tänäviikonloppuna päivystänkin maanantai aamun saakka, joten työn täyteisenä vierähtää.
Viipyileviä aamuja viikonloppuunne!

-Jonna-

perjantai 26. lokakuuta 2012

Aarteeni

Ostimme siis Villa Päivärinteen hiljattain kaikkine irtaimistoineen.
Edellisen omistajan kommentti tähän oli
"kuka ikinä kehtaa tällaisia muiden romuja siivoilla?!"
No minähän se kehtaan..
Hiljalleen olen aarteitani kartoittanut ja keksinyt niille arvoista virkaansa. 
Kirjaston työpöydän jo pelastinkin sisälle aitasta.
Itseasiassa tuo pöytä on ollut vierassalin kahvipöytänä.
Vähän se vielä odottaa nikkarointia ja ehkä maaliakin, mutta ajaa asiansa hyvin.

Aitan nurkasta löysin tämän ihanan pylvään, joka ilmeisesti toimittanut kynttilän jalan virkaa. 
Riihimäen purkithan tulevat aina johonkin tarpeeseen, niitä onneksi löytyi aitoista kymmeniä. 
Myös edellisen omistajan isän Amerikan arkku viime vuosisadan alusta löytyi aitasta.
Kiikkustuolin kanssa ne odottelevat pääsyä sisälle, kunhan paikan keksin.

Edellisessä kodissani minulla on ollut myös vanha puu aarrearkku, tämä toimitti kenkien säilytyspaikkaa. Melkoinen kenkähaukka ja niiden keräilijä kun olen. 
Tämä arkku pääsi Villa Päivärinteen olohuoneen pöydäksi.
Karvaiset assistentit mukana. Tyynyt järjestykseen?

Kappoja myös löytyi aitoista.
Yhdessä niistä on Päivärinteen entisen Edla- emännän syntymävuosi  1891, tämä toimii kruunukynttilöiden säilytyksessä.
Yksi on neuloksien säilytykseen, toinen syttyjen säilytykseen ja kolmas uunin pankolla kuusenruukkuna.

Myös nuo liinat, pitsit ja kankaat ovat aarteita.
Niitä jäi paljon Päivärinteen mukana.

Eilen iltana kuuraisen maan peitti valkoinen lumi kerros.
Pian siis jo kolaa tyrkitään,
Milloin tätä voi rueta sanomaan talveksi?
-Jonna-

torstai 25. lokakuuta 2012

Romu Roopena


Juu, tuolla kävin vähän oman ja naapurinkin aitan nurkkia penkomassa. 
Mies kuskina tuolla kiesillä, kyseli minne meinasit kaikki nämä rojakat työntää.
Ja äitikin aina sanoo, että kyllä aika tavaran kaupihtee!


Nämäpä nyt sitten odotteleekin vain sitä lautashyllyä vastaan tulevaksi. 
Paikkakin on katsottuna, hylly vaan puuttuu.

Kuulin muistutuksen olevan vasta lokakuu ja että lasipurkissa joulupalloja, ethän erehtynyt. 
En toki, mielestäni ne on vain lumipalloja ripustusnarulla. 
Aamulla oli maakin aivan kuurassa.

Ne muutti ihan salaa tuvan oven ripaan.
Tontutkin juoksee jo pitkin pihoja.

-Jonna-

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

paluumaalaisen maalaistuminen


Sitähän mä vaan, että ne onnistui! 

Kovin tästä niin yllättyneenä, sillä urani puuhellan ja -uunin äärellä ei niin lupaavasti alkanut. 
Oletin olevani maalta kotoisin ja tietäväni nämä asiat kyllä hyvin, mutta huomasinkin eräänä aamuna kylmään mökkiin tullessani olevani niin keltanokka, ettei uunitkaan meinanneet lämmetä. Etätukea siis olen tarvinnut tähän mennessä tuon ruisleivän teon, kuten myös uunin peltien kanssa. Ja ison tuvan emäntänä tajusin myös, että joudun leipäkorvon ja lapiot lainaamaan, eihän minulla sellaisia ollut.
 Täh, korvo pitää turvottaa?! 
ööjoo, niinhän se tarkemmin miettien menikin. Kuuden vuoden kaupungissa elo ja olo on tainnut tehdä maalaistaidoistani mennyttä ja totaalisen taidottoman cityeläjän.

No niihin keittotaitoihin. 
Oletin peruskoulun kympin köksällä nyt yhtien kaupan piirakoiden valmistuvan leivinuunissa. 
Juupa, piirakat nostaessani pöytään ja tarjoillessani arvovaltaiselle 5v. neidille, sain välitöntä palautetta.
"Äiti, jonna on yrittänyt tehdä näkkäriä!"
No ei ne minusta niin kuivia ollut, sitä paitsi hyvin ne hävisivät pöydästä ennen yön tuloa!
Siitä lannistumatta päätin kokkailla vähän riispuuroa puuhellalla. 
Säästämpähän energiaa ja tulee kaksi kärpäistä yhdellä iskulla ajattelin.
Ja ketut, kerkesin maidon lisätä soppaan kun pohjalta alkoi iloisesti leijailla ruskean mustaa sakkaa.
Sinä päivänä koirat saivat herrasväen puurot.

Tänään siis kolmas kerta toden sanoi.
Uunista tuoksuvina nostelin 8 juuri niin sopivan kypsiä ja ah niin hyviä ruisleipiä. 
Pullia paistui myös neljä peltiä, yksikään palamatta! 

Näistä huippuonnistumisen fiiliksistä esittelen myös jo viimeviikolla saamani kodinhengen inspiraatiota arkeen- blogin arvonta paketin.
Ihmetyksen aihetta olikin, kun kerrankin voitin arvonnassa ja vielä näin kaunista!

Kauniin harmaita tuikkuja pimeisiin iltoihin ja Päivärinteen uusien hyllyjen koristeeksi purkki. Pari vanhan näköistä kuvaa, joille jo vähän kehyksiä katsellut olen ja ihana greengaten pussukka. 
Ihankuin Päivärinteelle tehty!

-Jonna-

tiistai 23. lokakuuta 2012

Tupa ihmiselon näköisenä

Jopas on aika vierähtänyt viimeisimmästä kirjoittelusta. Netti ei ole ottanut toimiakseen, joten keskityin itse olennaiseen eli remppailuun. 
Myös se remppailu ja sitä hieman hidastava työelämä on vienyt omat mehunsa tässä syksyn pimeydessä.
Päivärinteen tupa on kuin onkin nyt hiottu ja rälläköity, hommassa ei onneksi kun kerran rälläköity sormeen, -tosin ei omaani. 
Kovin ystävällsesti kyllä yritin tarjota, että oisin ommellut haavan kotona vain ilman puudutetta, muut vehkeet kun olikin jemmassa minulla.
Potilas vaati päästä päivystykseen?!
No siinä sitten jouduin sairaslomaa kirjoittamaan ja pitämään pakollisen mietintä tauon. 
Edellisestä viisastuneena soitin pari työmiestä ja niinhän siinä kävi, äiskän kanssa rälläköitiin viikko sotalla vähän yli puolet tuvasta ja ne työmiehet tunnissa ja vartissa sen lopun puolikkaan. 
Sitä paremmalla syyllä muistan mainita kuka siitä tuusaroi hioa sen puolitupaa.. :)

Kaikkien hiontahommien jälkeen olikin koko talon 10 sentin pölykerroksen karkoittaminen ajankohtainen. Myös tuvan lattia sai valkoisen pinnan. 
Oivoi kun Villa Päivärinne nyt kukoistaa, eikä malttaisi töissäkään käydä.<3
keittiön pömpelin remppa tehtiin halppis linjalla. Sitten tulevassa isossa rempassa kun keittiö ei jää tähän nurkkaan. 
Taisin peräti 100 euroa laittaa keittiön remonttiin.
Nyt ei sitten kuitenkaan sattunut löytymään niitä pahimpia remppakuvia, joten taidan mennä takapuoli edellä puuhun ja esitellä missä tunnelmissa tällähetkellä ollaan. 

Minni vähän zoomailee, että kamera ei kovin vinossa.
Nämä tuolit olisi ihanat istuskella ja vähän mietiskellä, mutta molemmat valloitettu arvovaltaisempaan käyttöön.

Nojoo, kyllähän ne kattolistat puuttuu. 
Minä niin nuista tuoleista tykkäisin tuossa pöydässä, kovasti kuitenkin uhkaa, että meistä voimakkaampi kantaa sen pirtinpenkin tuohon. 

Siellä se pikku keittiöni olla tönöttää. 

   Dynamiitti laatikkoon laitoin nuo viltin tohakkeet. Myös nuita joulukuusia huonekuusia kantautuu kun itsestään sisälle! 
Nakkisoppanenkin maistuu paljon paremmalta tässä tuvassa. :)

Vielä vähän kuvaa tästä nurkasta mikä on vailla kokonaan inspistä. 
 Sieltäkun ei löytynytkään sitä hirttä koko matkalta, joten sipaisenko tiiliseinää vai vai?
Ja juu, siellä on jo pipari kuppi pöydällä, join myös glögiä vähän torttujen kanssa viikonloppuna. 

Paljon tulikin kuvia tälläkertaa. Kertomista olisikin kovin paljon, mutta kummitäti vieressä hopottaa joulukuvastoista, joten vetäydyn nyt niihin puuhiin. kröhöm, yhtäänhän kun ei ne kiinnosta.. 
Huomenna taidan kaikista kommelluksistani huolimatta yrittää tehdä leipee leivinuunissa. Juu-u, näissä aiheissa palaamisiin!

-Jonna-