Anturoita ja ensisatoa

 Vaikka remppakelit on vaihdelleet auringon ja koko luonnon vihertämään saaneen vesisateen välillä on työmaa edennyt taas huimaa vauhtia. 

Päästiin vaiheesta, jossa tilapäiset tuet kannattelivat kehikkoa.

Kuvassa on varsinaiset tuet kuivamassa ja kehikko odottaa viimeisiä hetkiään tilapäisten tukkien varassa. 

Ikkuna, joka näkyy kuvassa laitetaan umpeen, koska päätyyn tulee laajennus märkätiloja ja kodinhoitohuonetta varten. Ikkunasta pilkottaa työhuoneen vanha pönttöuuni.

Ensimmäisessä kuvassa näkymää salista tupaan. ihan ei vielä ehkä sielun silmin pääse näkemään, kuinka tuohon oviaukkoon tulee kauniit pariovet. Kuvassa näkyy myös anturoiden teon alkuvaiheessa kaivetut kuopat. Keskimmäisessä kuvassa takaseinän anturoita jo valettuna. Viimeisessä kuvassa taas anturoiden muotit laajennukseen jonka valuun päästään viikonloppuna. 

Vaikka kovasti remppa on vienyt ajatuksia, en ole voinut välttyä ajautumasta ihmettelemään luontoa. Pitkän talven jälkeen on puutarha taas alkanut tuottaa satoa. Ensimmäiset raparperimehut, -kiisselit ja -piirakat on tehty. Korvasieniviljelmä saa vielä hetken kerätä kokoa, kunnes raaskii kerätä muhennostarpeet.

Minni-koira nauttii lämpöisistä päivistä ja kevään tuoksuista.

Palaan taas tarjouspyyntöjen pariin. Keittiön suhteen toiveita on paljon, mutta olemassa olevan tilan resurssit niiden toteuttamiseen on yllättävän rajalliset. Ehkä lähden etenemään toiveiden toteuttamisessa valkoisesta Kitchen Aid- monitoimikoneesta ja olkoon loput vain plussaa. ;)

Lisäksi mietinnässä on ikkunat, kodinhoitohuone ja pian myös pintamateriaalit. Ainakin ajatuksen tasolla jo saa pohtia tapetti vaihtoehtoja. 

Suunnitellen 

Jonna

Uupunut talovanhus

Vuosi jos miltei toinenkin on vierähtänyt viimeisimmästä kirjoittelusta. 

Villa Päivärinteellä on jatkettu elämää pientä pintaremppaa tehden, arjesta ja välillä juhlistakin nauttien ja tulevasta haaveillen. 

Vihdoin lumien lähdettyä toi kevät tullessaan päivän, josta on haaveiltu ja jota niin on suunniteltu vuodet joita ollaan päivärinteellä vietetty.

Puhutaan päivästä, jolloin alkoi oikeasti remontointi ja laajennus.

Mies sai mestariopintonsa päätökseen ja aloitti kokeilemalla taitojaan omaan kotiin.

Koti ei ole enää kaunis ja iloisesti ikää nähneen näköinen. 

Muutamassa päivässä päivärinteestä tuli surullisen näköinen talovanhus joka ikäänkuin olisi jo väsähtänyt seisomaan ryhdissä. 

Kodiksi vanhusta ei tällä hetkellä ulkonäön vuoksi osaisi kutsua. Työmiehet häärii ympärillä, päällä ja allakin ja vievät kaiken huonon rakenteen mennessään. 

Jospa kodista vielä kaunis koti taasen saataisi, kunhan syksyä kohden elellään. 

Yritän ennenkaikkea itselleni muistiin kirjoitella tänne matkaa surullisen näköisestä vanhuksesta kauniiksi ehostetuksi rouvaksi.

Tässä vähän kuvia tyhjästä, mutta vielä kodikkaan näköisestä talosta. 

Kollaasin ensimmäisessä kuvassa kirjastohuone, keskimmäisessä tupa ja keittiönurkkauksen jämät. Molemmissa kuvissa näkyy ensimmäinen iloinen yllätys kattopahvien alta. oikea vanhan talon katto, joka on kuin olisi odottanut minua ja mäntysuopaani vain satavuotta kärsivällisesti. 

Viimeisessä kuvassa talon takaseinusta jo ulkovuorauksesta purettuna.

Seuraavissa kuvissa ollaan päästy jo lattiat purkamaan sekä koko talo tunkattua kivijalasta noin puolimetriä ylöspäin. Lisäksi alin kierto hirsistä on jouduttu poistamaan muhjun vuoksi. Talo on kauttaaltaan tuettu myös pystysuunnassa völjäriparruilla. Viimeisessä kuvassa aina vähän kalpean näköinen vanha pönttöuuni työhuoneessa näyttää entistäkin kalpeammalta. Jotenkin korkeanpaikan kammoakin kuin potisi. Huolimatta siitä, hienosti ja vahvasti Seelim- isäntä on muurannut uunin pohjan kestämään edellisen vuosituhannen alussa.

Remppamiehet ja armas mestari ovat olleet suunnattoman sukkelia ja hellävaraisia toimissaan. Ihmetteleevät itse ääneen, kuinka ollaan toistaiseksi päästy ilman ikäviä yllätyksiä tai viivästymisiä. Taisimme varautua tarpeeksi hyvin niihin, koska niitähän tulee aina, etenkin vanhoissa taloissa.

Kaikesta hirren harmaudesta ja hiirenkakkojen hajusta huolimatta päivärinteellä eletään jänniä ja kutkuttavia aikoja. 

Kun on lupa haaveilla ääneen ja unelmoida keittiöosastolla tositarkoituksella!

Kevään kauneus ja valloilleen päässyt unelmointi on taas saanut aikaan ihmeellistä tormakkuutta ja kauneudelle huokailemista.

Toivon, että kuvani työmaastakin alkaa huokumaan jossain vaiheessa sitä ulkoista kauneuttaan!

Kevät terveisin

Jonna