En nyt oikein tiedä miksi muuksikaan tätä kutsuisin.
Ajattelin siis kirjoitella hieman Villa Päivärinteen niistä ekologisemmista asioista Jovelan Johannan pyynnöstä.
Ostimme Päivärinteen kahdelta ysikymppiseltä sinkkumummolta, jotka onneksi eivät ole piitanneet uusimmista villityksistä taikka osanneet kaivata nykyhienouksia. Toki talosta on hyvää huolta pidetty, mutta remonttia ei juuri ole tehty.
Juoksevat vedet ja vanhan mallin sähköt löytyy kuitenkin.
En ollut ajatellutkaan näitä asioita, vaan pitänyt jokseenkin itsestään selvyytenä pakon edessä asetetuilta tavoilta.
Päivärinne siis lämpiää täysin puulla. Oman metsän puilla. Tuvassa oleva leivin uuni tosin on 70-luvulla uusattu vuolukivi uuni. Hella siinä vieressä tönöttää.
Talvella, kun lämmittäminen on pakollista päivittäin, ollaan laiskoina ihmisinä ajauduttu tekemään ruokamme puuhellalla, sekä uunissa. Uuni toimii vallan hyvin mikrona, kun lämpö lähtee hiipumaan. Se kun on unohtunut hommata tänne.
Kammari lämpiää pönttiksellä joka onkin ihan alkuperäis asukas.
Voin nyt kuitenkin paljastaa, ettei se sitä onnen huippua ole herätä aamuyöstä nokka jäässä ja hipsiä kylmissään vessaan.
Vaan onnen huippua on se, kun vessasta tullessa laittaa pönttöuuniin tulet ja torkahtaa vielä hetkeksi tulen loimutessa.
Ainut pieni sähkölisä kovimmilla pakkasilla on ruokakomeroon tehdyn vessan patteri. Putket ruukkaa muuten karahtamaan jäähän.
Nämä lämmitysasisat tulevat kyllä muutosta kokemaan siinä THE remontissa, mutta puu on pääsäntöinen sittenkin. Kuitenkin on hienoa, että saadaan rinnalle jokin toinen lämmitysmuoto, joka mahdollistaa lämpimän kodin myös silloin, kun emme ole lämmittämässä.
Suihku meiltä tuolta samaisesta ruokahyyskästä löytyy, mutta en juurikaan kykene siellä käymään esteettisyyden täysin puuttuessa kun silmät kiinni, on siis valittu hieman helpompi ja tunnelmallisempi tapa peseytyä.
erillinen saunarakennus pihan perillä, lämpiää useamman kerran viikossa. Kaivosta nostettu ja padassa lämmitetty vesi, en olekkaan sen parempaa hoitoainetta hiuksilleni löytänyt!
Sähkölaskuissakaan ei saunan suhteen tarvitse säästellä, sillä valaistus on kynttilöistä.
Nyt kun hifistely osastoon päästiin, niin olen aloitellut leivän teko perinnettä. Kerralla isompi satsi pakkaseen omatekoista ruisleipää. Tässä kuitenkaan ei vielä kaupan leivistä olla eroon päästy.
Pyrkimys kyllä olisi.
Hillot ja mehut koitan tehdä syksyllä, näin keväästä jo kauppaan turvauduttava tässäkin asiassa.
Ensikesälle olen suunnitellut kasvimaan laittamista. Sellainen kun aina ennenkin päivärinteellä on ollut. Myös maakellarin kunnostus on listan kärjessä. Toivon siis, että perunat ja porkkanat olisivat oman maan tuotosta ympäri vuoden. Yrtit ja mausteiden teko kiinnostaa kovasti, niihin yritän paneutua.
Lihan ostamista ollaan mietitty suoraan tuottajilta isommissa erissä, vielä ei tätäkään olla toteutettu.
Riisi ei näillä korkeuksilla kasva ja kasviksetkaan eivät ole kuin kesän juttu, joten kaupassa meidän on käytävä tulevaisuudessakin.
Kaikista suurin haaveeni kuitenkin on ollut, että saisin pellavaa kasvatettua tarpeeksi liinaan, seuraavana vuonna ehkä muutamaan pyyhkeeseen. Jotka talven aikana taikoisin.
Myös kanat ja lampaat olisivat ihanat, mutta talon isäntä ei ole siunausta antanut. Toisaalta työni laatu ei mahdollista ryhtymistäni sivutoimiseksi lammasfarmariksi.
Tässä viimeaikoina olen kiinnostunut myös kosmetiikan tekemisestä. Ekologinen eläinkokeeton kosmetiikka on jo ennestään ollut tuttua, mutta itse en ole tohtinut tehdä.
Aloitus on ollut hyvä, saippuat, kuorinnat ja rasvat jalkasuoloineen ovat onnistuneet hyvällä menestyksellä, mutta ehkei se ruusunlehti uute ihan kaikkea siloita, joudun siis tukeutumaan tulevaisuudessakin kauppoihin. Toki tässäkin asiassa voin itse tehdä isoja valintoja ja niillä vaikuttaa asioihin.
Kierrätykseen joudun panostamaan aikalailla, sillä kaupungin roskakatoksen laajaa kierrätysmahdollisuutta ei päivärinteen navetan takana näkynyt..
Pienen kylän kierrätysmahdollisuudet ovat kyllä vuosien saatossa kehittyneet, mutta vaatii hieman viitseliäisyyttä, kun kylän ainualle kierrätyspisteelle on emämatka.
Onneksi suku on ymmärtänyt tavaroiden ja vaatteiden suhteen tämän kierrätysajatuksen. :)
satavuotta vanhan talon sisustuksessakin olen joutunut käyttämään hyväksi kierrätysideaa.
Pyykin pesukin on toistaiseksi nyrkkityylillä, mutta tähän on tulossa kyllä ihan sähköä ja nykyaikaa sisältävä ratkaisu.
Astiat tiskaantuu käsin, the remonttiin saakka. Tosin naapurista vieraileva allekirjoittaneen äitis-ihminen on ahkeran ja energiaa säästävän luokan tiskikone. ;)
Tätä hyppäystä kaupunki kaksiosta täysillä herkuilla landelle omasta mielestäni alkeellisiin oloihin voisi kai kutsua kovasti puhutuksi downshiftaamiseksi.
Kuitenkaan ei muodin mukana liikkumisen tuotoksena, vaan eksyttyä toteuttamaan elämän unelmia.
Osittain myös voin laittaa tämän elämässäni tapahtuneen suuren muutoksen oman tietämättömyyteni ja ajattelemattomuuteni piikkiin. Vanha talo kun oli saatava.
Täytyy nyt toki tähän lisätä, että me molemmat ollaan niin maatiaisia ja näiltä main lähtösiä, että viisi vuotta kaupungissa riitti.
-Jonna-
