Pala pääsiäistä (ja kakkua)

Pääsiäinen taittuu meillä rauhallisissa merkeissä. Naapurissa mopokortti synttäreitä juhlistettu ja kotosalla perinteiset suklaa(kakku) ähkyt pyöräytetty. Huomenissa suuntaankin sitten työhommiin, missä loppu pääsiäinen vierähtää. Toivottavasti muistan aamulla nousta, kun kelloja käännetään.

Laittelin jos jonkin verran pääsiäistä tänävuonna. Ihanan piristävää tuo keltainen väri!

Toivon niin, että saisin nuo helmililjat elämään sulaan maahan saakka, jotta voisin istuttaa penkkiin kesäksi.

Kakkuakin siis OLI.

Taidan vielä esitellä loppuun oikein päivänasu kuvan. 

Mitenkään siis dissaamatta niitä kanssabloggareiden kauniita kuvia. :)

Näissä ruususissa on niin huippu lampolassa tehdä hommia ja kesästä haaveilla! Ja ah, että päivä hymyilee paljon enemmän. 

Rauhallista pääsiäisen jatkoa teille kaikille!

-Jonna-

Saanen esitellä!

Niin vain ensimmäinen päivä lampaiden kanssa on vierähtänyt hyvin.

Jännä tämä päivä kyllä on ollut! Naapurista käytiin noin kymmenen kertaa vierasilla lampolassa. 

Tällä erää meille tuli siis kolme määkivää ja kun mammalammas tekee karitsat niin tulee vielä kaksi. 

Tämä mammalammas onkin oikea viekas. kaksi kertaa karannut teuraskuormasta astuttavien joukkoon, no siinä siunatussa tilassa nyt ja pelastautui meille! 

Tarkoituksemme lampaiden otolle oli lähinnä kotieläimiksi. Toki emme voi olla käyttämättä niistä tulevaa hyötyä, villaa. Pääsiäispöydässä eikä rosvomontussa meidän lemmikkejä ei näy. Tarkoitus tarjota näille muutoin poistettaville rakkauksille onnellinen vanhuus.

Tässä kuvassa Vasemmalta Late-lammas, Lambi ja Sutki

Täytyy nyt ihan huomauttaa, ettei minulla ollut vaikutusvaltaa kuin Lambin kohdalla. :)

Lambi onkin lempparini, jonkun sortin kromosomi häiriö, jonka vuoksi hyvin pieni kooltaan. 

Ovat kyllä kovin fiksuja eläimiä. Menisi aikaa tunti tolkulla lampolassa kummastellessa. Toisaalta kiinnostus on molemminpuoleinen. Tänään muita navettahommia tehdessä meitä seurattiin tarkkaan.

Odotan jo innolla, kun tutustumme kunnolla ja minua odotetaan hurraa huudoin ruoka-aikaan

Karsinaa tehtiin muutamana päivänä. Työmäärä ja kustannukset jäivät hyvin vähäisiksi, sillä tämä tila on entinen lehmänavetta. Tosin hyvin vanhaa tyyliä omaava ja hyvin ilmastoitu, mutta kaikin puolin lampaille hyvä paikka asustella. Sähköjä rakennukseen ei tule toistaiseksi, mutta jonkun sortin myrskäri ratkaisu riittänee pimeämpänä aikana siellä käydessä.

Sopeutuminen koirien suhteen ei ollut yhtä tyylikäs kuin meidän.
Mies arvioi karkeasti tilanteen niin, että Luca tarttuisi kannikkaan kiinni.
Tosiaankin Luca ärhenteli ja hermoili, kun tilan herruus on taas uhattuna. Late-lammas iski sorkkaa lattiaan kuin Justiina jalkaansa sen merkiksi, että alatkos käyttäytyä. Toistaiseksi ei vielä käyttäydytä.
Minnistä arviomme oli suoraa kurkkua ulvonta. Väärään meni, Minni hiljeni ja haltioitui pitkiksi toveiksi vain katselemaan. Kovasti kiinnostaisi, vaan rohkeutta puuttuu.
Osoittautui siis laulavaksi lammaskoiraksi ensimmäiseltä tapaamiselta, huippua!

Tässä vielä kuvaa sohvaperunoista ja uudesta sohvasta. Meilläkun omalla loppui tila nuiden ryökäleiden vuoksi.

Ilta terkuin
Lampuri
-Jonna-

päiväni minuna

Jovelan talopäiväkirja blogista tuli haaste joka on samalla myös arvonta, missä haastettiin lukijat jakamaan päivänsä tapahtumat blogissa.

Tähän Johanna oli ajatuksen saanut siitä, kun hänen ajankäyttöään oli (muutkin) lukijat ihastelleet, kuinka kerkeäväinen hän onkaan.

Tätä ajankäyttö asiaa itseasiassa pohdiskeltiin kotosalla yksi ilta menneellä viikolla.

kun kutakuinkin "normaaliksi" kutsuttu elämän rytmi on päivät arkena töissä, viikonloput vapaalla harrastukset ja kotihommat iltaisin sekä yöt nukutaan. Toki puoliksi meidänkin perheen elämän rytmi on tällainen. 

Kuitenkin puolet arjesta pyörii vuorokauden ympärillä, ei viikkojen tai viikonpäivien.

Vuorokausia on yleensä kaksi peräkkäin, 48 tuntia ja toinen puolisko on kolme vuorokautta, 72 tuntia.

Ensimmäisen pätkän olen aina töissä, jälkimmäisen vapaalla. 

Töissä ollessani en tule iltapäivällä kotiin, siivoamaan ja ruokaa laittamaan. ylipäätään edes kotiin nukkumaan. 

Koti elämä on siis 72 tuntia jolloin yritän hoitaa kaikki pakolliset asiat, asiat joita tekee mieli tehdä ja ennenkaikkea levätä.

Kuitenkaan en tällaisen elämänrytmin äärelle ole joutunut pakosta, vaan aivan oma-aloitteisesti hakeutunut. parempaa ei minun tahdilleni olekkaan elää. Olenhan melkein jokatoinen päivä vapaalla! :)

Päiväni minuna on ennemminkin vuorokausi minuna, sillä elämä ei rajoitu päivään.

Perjantai iltana pötkähdin noin yhdentoista aikaan töissä nukkumaan, haaveissa kyllä hieman oli hyvää unta.

Pahaa aavistamatta 01.57 oli jo mentävä työtehtävälle.

02.40 takaisin lämpöiseen punkkaan ja unille.

03.26 on the road again.

06.12 takaisin ja vielä hetkeksi ennen kellon laulua unille.

07.30 kello pärähtää ja nyt en kyllä muista, millon viimeksi olisin torkutellut. Vasta vailla kahdeksan jaksoin nousta ylös vuoron vaihtoon.

Työvuoron vaihto, raportit tapahtumista ja kirjalliset työt hoidin sekä aamiaisen söin, jonka jälkeen yhdeksän main lähdin ajelemaan kotiin päin. vajaa 15 kilometrin matka kotiin on hyvä aivot narikkaan matka, unohtaa soivat puhelimet ja muun hälinän työvuorosta.

Karautin suoraan postille, josta hain pari pupusta sohvalle istuskelemaan ja ostin helmililjat itselleni äidilleni iloksi. Kotiin tullessa ajelin suoraan naapurin pihaan ja hiippailin äiskän luokse, nappasin Sacun päivähoitoon ja kotiin. 

Kotosalla on aina hurrja tervehdys komitea vastassa, aivankuin olisin viikkosotalla ollut poissa kotoa. Valitettavasti useasti myös siivo on sen näköistä.. 

Eikun siis pusut ja tervehdykset pissatukset ja kakatukset, työ kassin purkaminen ja kalsarit jalkaan. 

ensitöikseen imuroin ja siistin paikat, astiat tiskailin ja arvelin, että ruettava lounaan valmistukseen. Kaupassa käynti vielä pikaiseen ja tuumasta toimeen. Lounaan ohella olin onneksi fiksu ja tekaisin makarooni salaatin illalle valmiiksi. Jauhelihakeittoa, karjalanpiirakoita ja mustikkarahkaa. Muonitin naapurin lapset samassa. Pyykkiä pari koneellista ja jo rupesi mökki näyttämään ei niin eletyltä. ;)

Pikkuveljen ja toisen apumiehen kanssa rupesimme navetan lampolaa remppailemaan iltapäivällä ja viiteen mennessä olikin jo hyvin mallillaan työt. Vapautuksen annoin siinä vaiheessa työnteosta ja arvelin, että lähtisin päikkärit nukkumaan pitkän yön jäljiltä. 

Edelleenkään en päässyt päikkäreille asti, kun juurruin telkkarin eteen virkkailemaan tiskirättejä. Pari tekaisin ja yhden viimeistelin. Pikkusisko kävi iltapäiväunet nukkumassa ja rakas ystäväkin Pohjanmaalta asti kylässä, telkkua, juoruja iltapaa ja earth hour:a, näin menikin loppuilta. Yhdentoista aikaan vielä koirien pissi kakat ja omat hampaat, jolloin peilistä katsonutta rehellisesti sanottuna säikähdin. Vuorokausi paistoi kasvoilta ja voin luvata, ettei taaskaan valokynä pelastaisi aamusta!

Tällaisissa tunnelmissa meni päiväni lauantaina. Iloinen olen lampolan etenemisestä, sillä perjantaina saapuu lampaat.

Useasti töistä tulopäiväni menee aikalailla juostessa, kun taas tänään olen vähän lötkönnyt ja vielä vähän lötkönnyt. omia hommia ja harrastuksia tehdessä. Huomenna rupeankin taas valmistautumaan työvuoroon ja siivoilemaan kotia siihen kuntoon, että voin taas työvuoron jälkeen tulla tänne siivoamaan. :D

Vieläpä esittelen tässä Kipan Pajalta saamani tunnustuksen.
Sain tämän jo liian kauan aikaa sitten, en muistanut jakaa tätä eteenpäin.

Kiitos paljon Kipa ja terkkuja sinne reissun päälle! :)

Taidan jakaa tätä eteenpäin
Jo mainittuun Jovelaan Johannalle
Kikille
Rouva Kivitikalle
Helille
sekä Sonnihakaan keltaiseen tupaan

Toki olisi mukava kuulla myös teidän päivästänne ja muistakaa osallistua Jovelan kilpailuun sen ohella! :)

Rauhallista palmusunnuntai iltaa teille kaikille!

-Jonna-

Tien näyttäjä ja varpaiden lämmittäjät

Kerran kahvipöydässä ilmaisin tarpeeni kyltistä, josta osaan ottaa suunnan kotiin tai kylille.

oikeassa paikassa ilmaisin, sillä pian oli tällainen Villa Päivärinteen tienhaarassa.

Jo passaa kun on lyhdyllekkin sija, sillä pimeämmässä menossa on nähtävä vielä mikä on mikäkin suunta.

Kyltti kotiutui jo tammikuussa meille, mutta ennenkun ihastukselta älysin sen kuvata, ottihan se aikansa. 

Mielestäni myös tarvittiin aurinkoinen päivä, ennenkuin kyltti pääsi oikeuksiinsa.

Kolmannessa kyltissä on suunta äidin talolle naapuriin, jonka nimi on Kuusela.

Vielä entrailemme tuon talon numeron kiinni tuohon viittaan, kunhan routa hellittää otettaan siitä. :)

Puutarha suunnitelmat ovat edenneet, pian alan olla siinä pisteessä, että vaint toteutus puuttuu. Taitaa vain tulla odottavan ajasta pitkä kun penkkaa on puolitoista metriä pihassa. 

No suunnitelmat ovat kaksin verroin suloisempia ja lämpöisempiä näiden pitsisukkien ja karvakorvan seurassa. 

-Jonna-

Ilmassa lauhtumista ja lepyttelyä

Lauhtumisesta tietää myös Killi. Kun päivä paistaa Päivärinteelle lähes koko päivän aamusta saakka talon päätyikkunasta, on vanhan herrankin viiksikarvat ruenneet vipattamaan. 

Taas joudun toteamaan, ettei herraa talon tyhmimpiin lueta. On ajan tasalla uuninpankolla köllimisen jäljiltäkin.

Niskojaan nakellen herra nielee ei lausahduksen. Ulos viikset väräjää joka oven aukaisulla, vaan minulla vielä ei mieli valmistunut laskemaan herraa ulos. 

Voi nimittäin hyvinkin olla, että ottaa ja lähtee lippahivoon. Iso itkuhan se olisikin.

Nyt siis kuukauden päivät saan herraa lepytellä, ettei suuttumus yltyisi kieltämiseni vuoksi.

Alkaa pian olla lepyttely keinot tosin vähissä, sillä ruualla on aivan turha yrittää nirppanokkaa lahjoa, jos hermostuttaa ei saa koskea ja  mielenosoitus siirtyy katkenneista tulppaanin kauloista koira parkoihin.

Pitäkää siis siskot kissa rakkaanne tyytyväisinä!

-Jonna-

Just bake cupcake

Tein niinkuin käskettiin. 

Huippuja nuo kuppikakut, niin iisejä tehdä ja aina vähän fiiliksen mukaan voi koristella.

Ja maistuu takuuvarmasti!

Kaiken lisäksi aina on siihen tarvittava aika ja  aineksia kaappipen pohjalla.

oma lempparini on suklaa taikina, jotenkin mehevämmäksi jää.

Nauttikaa!

-Jonna-

Puutarha unelmia

Jovelan Johannan listaillessa hyötypuutarhastaan, innostuin minäkin siihen ajatusleikkiin.

Ensinnäkin muistan, kuinka lapsena Päivärinteen neitien puutarha loisti komeudellaan. Naapurissa lapsuuden kodissani asunut isomummonikaan ei ollut puutarhansa kanssa kylän häntäpäässä. 

Viime vuosina Päivärinteen puutarha on rehevöitynyt ja pajua ja koivuakin jonnekkin eksynyt kasvamaan Neitien ikääntyessä. 

Mainittakoon nyt, ettei naapurinkaan puutarha kukoista kun japanilaista tyyliä, sillä äidin viherpeukalo ei elvyttämälläkään ruennut kukkimaan. Viimesyksyisestä tuvan hirsien hionnan rälläkkä onnettomuudesta puhumattakaan, taisi se viimeinenkin viherpeukalon pää hävitä.. 

Sen enempää dissaamatta rakasta äitykkää, joka on tietysti etevä niin monissa muissa asioissa, pitää (muunmuassa) minun viherkasvatuksesta huolen kummitäti.

Oi kuinka olisinkaan hukassa ilman näitä elämäni naisia! Onneksi osaavat puoliksi kaikki asiat, mitä ikinä vaan keksin heiltä kysyä. Täytyy vaan osata valita, kummalta fiksumpaa kysyä. :)

No elämäni naisista siihen puutarhaani.

Kummitäti siis kiikutti minulle oppimateriaalin, jota tässä olen tunnollisesti yrittänyt päntätä.

Suunnitelmiin astikkin olen päässyt, mutta milloin ne ovat lentopallokentän paikalla tai väärään  mittakaavaan piirrettyjä, joten eivät nyt ihan sitten vimpan päälle tehtyjä.

Suunnitelma assistenttina Sacu.

Nämä siis vain niitä pikkusuunnitelmia. Grande luokan mietintää on aiheuttanut viimeviikkoinen vierailuni naapurin lampolaan. Eilen kävin viemässä ilmoituslomakkeet ja farmari kävi vielä meillä navetan katsastamassa.

Kunhan siis vain ennätetään vähän entrailla vanhaa navettaa, tulee sinne asukkaita.

Viisi lammasta Päivärinteelle! Eikä siinä vielä kaikki. Kun kevät vähän lämmittää, muuttavat perästä kanat ja kukko. 

Kauniit kumpparit piti jo näihin maatilahommiin tilata ja huippuahan se olisi kukkamekko päällä lampaan sondea luoda. :)

Kaiken tämän lisäksi vielä listailin, mitä päivärinteellä tulevan kesän aikana olisi tarkoitus puuhailla:

-Lammas aita

- Kanojen ulkoilukoppi

- Kesäkodin siirtäminen, maalaaminen ja kuistin teko

- Leikkimökin siirtäminen

- Maakellarin entraus ja uusi sisäänkäynti

- Savusaunan purkaminen ja uudelleen kasaaminen

Lisäksi vielä toiveissani olisi kesäkeittiö ja navetan maalaus, mutta vähän on varoiteltu ettei kaikkia ennätä.

Kasvimaan laitto, mansikkamaa, marjapuskien uudelleen perustaminen ja puiden istuttaminen kuuluvat aivan ensitöikseen kevään hommiin. 

Kukka istutuksia olen vähän suunnitellut jokapuolelle pihaa. Varsinaisten kukkapenkkien perustus jää varsinaisen rempan jälkeiseen aikaan.

Paljon on siis edessä hommia, mutta yöttöminä öinä ei muutakaan puuhaa ole. 

Toki sisälläkin olisi nukkumakammarissa vähän remppaa, mutta muutaman sateisen päivän kesään sallin, jolloin aion hoitaa sisärempan. 

Kiitos vielä teille kaikille ihanille kommenttejen jättäjille, ilahdutatte kovin mieltäni!

Lukijoitakin on tullut pari lisää, Tervetuloa mukaan menoon!

Näissä suunnitelmissa

-Jonna-

Arvon kuninkaalliset

Tässä pakkasessa ja lumituiskussa en taatusti aio hehkuttaa kevään ihanuutta, vaan esitellä Päivärinteen aateliset.

Minulle siis ei ole vieläkään tipahtanut kutsua kartanon rouvaksi tai prinsessaksi Ranskaan, mutta kyllä vaan Päivärinteellä niitä prinsessoja pyörii!

Prinssi, tai itse hän nimittää itseään king Carrot nimellä muutti meille jo kuukausi sitten erään puodin loppuun myynnistä.

No siitähän alkoi kiivas prinsessan valinta rumba.

Jo kävi jonkun näköstä kylän kuleksijaa sekä pyrkyreitä, prinssikin meinasi ottaa ja masentua huonosta tarjonnasta.

Vihdoin intternetin ihmeellisestä maailmasta löysimme yhteistyössä prinssille prinsessan.

Tässäpä heidän ensitapaaminen.

Hetihän ne näyttivät juttuun pääsevän.

Laitoin heille sijan kammariin omaan rauhaan.

Vaatteethan on oikein kotoisat kukkamekkoineen ja kuurut ovat edustuskuvissa suorassa. 

Tässäpä vielä heidän yhteisön kertomaa elämästään:

"These rabbits live in a wonderful lair behind a tiny hill-top.

There are sisters and brothers, nephews and cousins 

- a whole family.

Every morning they wake up the sun before it rises, 

and in the evening they eat star-sprinkles with warm milk using a silver spoon."

Ei siis auta kun minunkin kaivaa hopealusikat ja tarjoilla lämpimät maidot strösseleillä herrasväelle.

Jotta pysytään hyvän mielen blogina, ei auta kun olla kommentoimatta enempää keväälle möllittelevää talvea. 

Sisällä uunin kupeessa melkein saatan kuvitella istuvani kesäniityllä auringon lämmittämällä kuumalla kivellä. :)

Taatusti siis ei olla ainakaan kovin pihalla täällä! 

-Jonna-

Nyt sinne kuistille!

En ihan ennättänyt edellisen postauksen huomiselle esittelemään lasikuistin aarretta, mutta tässä se nyt tulee!

Tässä kuitenkin yksi ennen kuva vielä.

Vihreä pieni puinen sohva. Oikea aarre kuistille.

Mies ennätti yksi ilta toivoa, että kuistille olisi hyvä joku puinen sohva jossa säilytyslaatikko tuomassa tilaa.

Seuraavana aamuna sain sähköpostia ja tarjottiin juuri puista sohvaa, joten voiko nyt olla tarttumatta tällaiseen!

Aion kyllä aamuteet keväämmällä tuossa nauttia.

Jonkun pienen sievän pöydän kun vielä tuohon kupeeseen saan, niin ai että on hyvä!

Kynttilä kutsut menivät eilen myös mukavissa tunnelmissa, tarjoamisten jälkituhoamisetkin kestivät iltaan saakka.

Tässä vielä maistiaiset tännekkin tarjottavista.

Näiden lisäksi paistelin vielä munkit. Ne ovatkin enää ainuat eväät mitä eiliseltä jäljellä. :)

Tässä bloggailu katkesi kuin kannan lento, kun rupesin kuuntelemaan oikein maireaa mässytystä.

Pirulaiset herkutteleevat vasta siivotuilla matoilla kissan kakalla!

Oikea herkkuboksi kun sinne pääseeväät salaa.

Kissa kun osaa laatikkoonsa tehdä, niin eikös nämä pikku termiitit kantele ne ympäri taloa, jottei liian tarkoituksen mukaiseen lopputulokseen päästäisi sisäsiistin kissan suhteen.

Eikun siis torumaan ja siivoamaan sondet lattioilta..

Terkuin

-Jonna-

Lötkölauantai

Työrupeaman jälkeen kotiin raahustettua aamu alkoi posti pinkan tutkailulla.

Kerrankin minua vastassa oli muutakin, kuin laskupinkka!

Nimittäin Pepi muisti minua arvontapaketilla.

Paketista kuoriutui töpökät, eli kesävillasukat, jotka pääsivätkin jo sisään ajoon ja ai että on huiput!

Myös sinistä OLI levyllinen. 

Huh, nolottaa kyllä myöntääkkin, mutta laitan nyt työvuoron piikkiin, kun ihan levyllinen piti syödä.

Kiitos Pepi, olet mielessä kun töpökit jalassa hipsuttelen!<3

Rankka päivystysvuoro on ollut vissiin muillakin, sillä näin letkee meno meillä oli iltapäivään saakka.

Lähes samanlaisessa mutkassa köllin Lucan kanssa unia.

Vanhaherra taasen nautti kevät aurinkoa.

kuten myös minäkin, kun sain vähän tormistuttua. Pakko oli napata todistusaineistoa hiihtolenkiltä.

Kuva Päivärinteen rannasta.

Juu, niinhän siinä kävi kun lenkki oli heitetty niin piti hemmotella itseään.

ähkyyn asti ruokaa, kilo namia ja uusi koristeelliset kakut-lehti.

Lehdessä on aivan ihania koristelu ohjeita ja jokaisessa numerossa näyttäisi tulevan jotain leivonta tarvikkeita.

Taisin jäädä koukkuun!

Vielä en ihan itseäni kuitenkaan salli sohvan mutkaan, sillä nyt olisi kakkumestarille hommia.

Huomenna Päivärinteellä kynttiläkutsut, joten pakko vähän tarjottavia tekaista ennenkun lehmäydyn sohvan perukoille.

Ehkä huomenna saan esiteltyä täälläkin eteiseen tulleen aarteen. 

Huippu lauantai iltaa!

-Jonna-

Karjalaisevakko

En osaa melkeimpä sanoa, kuinka aloittaisin.

Kummitäti ihmetteli nurkkakaapin tarvetta niin kauan, kunnes näki kaapin.

Perusteluja kaapin ostosta en paljon edes esitellyt, päätin että tämän osalta ei tarvita.

Asia ratkesi ostanko kaapin vai en, kun muistin, että onhan talossani vielä tyhjiä nurkkia!

Kaappi on siis aivan oikea Karjalainen. vuosiluku kertoo 1943.

Takaa sekä päältä löytyy myös tekstiä, mutta niin paljon me ei olla tutustuttu vielä.

Kaapilla on myös perhe. Samaa väritystä oleva pirtin kalusto. Kalustolle minulla ei ollut tarvetta, mutta koska perhe on pysynyt sodista ja maailman uudistumisen pyörteissä yhdessä on selvää, ettei se nytkään hajoa.

Kalustolle onkin oikein tärkeä virka sitten joskus kesäkodissa. Siihen saakka se on hyvässä tallessa.

Mietiskelin tuossa nurkassa komeasti istuvaa kaappia, kuinka tärkeä se on täytynyt olla sen Karjalasta pelastaneelle. Pitkä ja kivinen vastoinkäymisiä lukuunottamatta on matka tänne Savoon ollut, kun tuollaisen kuorman on mukaansa ottanut, on sen täytynyt olla erityinen.

Toivottavasti kaappi on pitänyt hyvänään rakkaita omistajiaan koko niiden elämän ajan ja vasta sitten siirtynyt eri omistajalle uuteen tehtävään, sillä muutoin se kantaisi surua ja mielen painoa mukanaan. 

Uskon, että jokainen sen reissun aikana koti on ollut rakastava, sillä ovat ottaneet luokseen ja mahdottoman paikan tullessa antaneet eteenpäin sellaiseen kotiin.

Edellisestä omistajasta ainakin tiedän sanoa, että rakastava on! :)

Päivärinteellä on nyt pysyvä paikka rakastavassa kodissa tuollaiselle matkamiehelle.

Epäilen tämän kalusteen olevan miespuolta, joten nurkanherra taitaa nimensä olla.

Sijoituspaikakseen sai nyt kirjaston. paikka ei ehkä ole aivan täysin sen arvoisekseen sopiva, mutta toivon että väliaikaispaikka ennen sitten suurta remonttia kelpaisi.

Kirjastossa on uusi työpöytäkin, ollut nyt jo jonkun aikaa kuitenkin.

Ei ihan eilisen teeren poika tämäkään.
Väriltään on jotain minttua joka tekeekin nurkanherran olon varmasti tervetulleeksi tänne.
Laajempaa esittelyä taidan antaa myöhemmin.

Tässä vielä kaapin yksityiskohtia. Uskomattoman kaunis maalaus, joka on säilynyt miltei virheettömänä.

Tuo laatikko on ihastuttava yksityiskohta, mutta ennenkaikkea äärimmäisen käytännöllinen.

Kaappivanhus kätkee sisälleen suuren määrän meille toivottua säilytystilaa. 

Melkein ei ole totta, että en saanut kaappia puolilleenkaan täytettyä!

Evakon ääreltä ihastellen
-Jonna-

Ruususia

 Ruusut kyllä on nyt tulleet meille ihan pysyvästi.

En kovin niistä ole ehkä aikaisemmin piitannut, tai pikemminkin ymmärtänyt piitata.

Hallituksenkin arvelin tituleeraavaan kotimme kohta mummola kastiin, mutta eipä sentään. Ilmeisesti siis kelpasi. :)

Aikani sottapyttyjen ja pöytäliina ongelmien kanssa painittua löysin oikean aarteen. Tuon kauniin ruusukuvioisen kerni pöytäliinan. Ihanaa, kun ei edes pesuun tarvitse ottaa pois pöydältä.

Ruususia tädin maalaamassa juhannusruusu taulussa, maljakossa, astiastossa..

Myös Sohvatyynyissä ja sohvaperuna Minnin ruususen unissa. ;)

Taitaa nämät ruusut villiinnyttää minut. 

Toisaalta vahvempi epäillys minulla on tämän kevään vaikutuksista.

En vaan oikein malttaisi töissä käydä, kun ihastelisin kevään etenemistä!

-Jonna-

(V)ihastuttava keittiöni

Keittiö ei todellakaan noudata mitään nykysuosituksia miltään osapuiltaan, sekä sisustuksellisesti kuuluu myös siihen samaan ruma ankanpoikanen ryhmään.

Arvelin nyt esitellä tämän kuitenkin.

Tuvan nurkkaan on ahdettu liian monta toimintoa tällä hetkellä ja kuvista huokuu oikein, kuinka odotan yhdessä tupani kanssa THE remonttia kuin kuuta nousevaa.

Sopu kyllä sijaa antaa, täytyy myöntää, että kaikki työt olen saanut kuitenkin tässä puturassa hoidettua. 

Remppaa tehtiin syksyllä keittiöön hirsien hionnan yhteydessä.

Tiskapöytä kompleksi on vanha, ovet vain poistettu ja liinat ompelin tilalle. 

Seinäkaapit myös poistimme kokonaan ja mahdollisimman helppona ja edullisena vaihtoehtona asennettiin avohyllyt. Siisteinä ovat kyllä ihan kivat, mutta vain siisteinä..

Taso tilaa lisättiin Ikean pöytälevyllä, jonka alle saatiin jääkaappi ja pyykinpesukone. 

Kuten kerroin, ettei kaappeja ole lainkaan. Näin ollen myös kuivauskaappia ei ole. Myös astianpesukone on vielä toivelistalla. Tiskien kuivatus järjestetään siten, että pöytätasolle vain keittiöpyyhettä ja siihen kuivamaan. Jos oikein reipastaa, niin voi kuivata suoraan kaappiin. Tämä on kyllä siitä hyvä, että astiat tulevat aina paikoilleen. Olen jopa vakavasti harkinnut jättäväni tulevastakin keittiöstä kuivauskaapin. Edellisissä asunnoissa se on täyttynyt yleensä turhasta roinasta vaan. Myös astianpesukone tässä tilanteessa helpottaa asiaa huomattavasti, kun käsitiskin määrä on pieni.

Kumpikaan tason alla olevista kodinkoneista ei ole kauneimmasta päästä, tai ainakaan idylliin sopivimpia. 

Hella jätettiin vielä koko komeuden jatkoksi, jos joskus sattuu tarvitsemaan. 

Nurkassa aivan perällä on puuhella, jonka yläpuolella oleva seinä paneloitiin leveällä panelilla ja maalattiin, myös sinne sain ympättyä liikaakin liikaa oleville astioille hyvää tilaa.

Voisin ehkä kokoilla tänne kuvia, jollaisen keittiön aion laittaa. Remontissa tuvasta tulee vain keittiö ja ruokailutila. Keittiö taitaakin suunnitelmien osalta olla kaikkein eniten valmis. On tasan tarkkaan tiedossa kaikki, tosin ainahan ne suunnitelmat tuppaavat muuttumaan matkan varrella..

Tänäiltana saankin ihania ystäviä kylään, saunotan ja syötämpä ne oikein hyväksi,
kun pitkästä aikaa nähdään!

Rentoa perjantai-iltaa!

-Jonna-