Aarteeni

Ostimme siis Villa Päivärinteen hiljattain kaikkine irtaimistoineen.
Edellisen omistajan kommentti tähän oli

"kuka ikinä kehtaa tällaisia muiden romuja siivoilla?!"

No minähän se kehtaan..

Hiljalleen olen aarteitani kartoittanut ja keksinyt niille arvoista virkaansa. 

Kirjaston työpöydän jo pelastinkin sisälle aitasta.
Itseasiassa tuo pöytä on ollut vierassalin kahvipöytänä.
Vähän se vielä odottaa nikkarointia ja ehkä maaliakin, mutta ajaa asiansa hyvin.

Aitan nurkasta löysin tämän ihanan pylvään, joka ilmeisesti toimittanut kynttilän jalan virkaa. 

Riihimäen purkithan tulevat aina johonkin tarpeeseen, niitä onneksi löytyi aitoista kymmeniä. 

Myös edellisen omistajan isän Amerikan arkku viime vuosisadan alusta löytyi aitasta.

Kiikkustuolin kanssa ne odottelevat pääsyä sisälle, kunhan paikan keksin.

Edellisessä kodissani minulla on ollut myös vanha puu aarrearkku, tämä toimitti kenkien säilytyspaikkaa. Melkoinen kenkähaukka ja niiden keräilijä kun olen. 

Tämä arkku pääsi Villa Päivärinteen olohuoneen pöydäksi.

Karvaiset assistentit mukana. Tyynyt järjestykseen?

Kappoja myös löytyi aitoista.
Yhdessä niistä on Päivärinteen entisen Edla- emännän syntymävuosi  1891, tämä toimii kruunukynttilöiden säilytyksessä.

Yksi on neuloksien säilytykseen, toinen syttyjen säilytykseen ja kolmas uunin pankolla kuusenruukkuna.

Myös nuo liinat, pitsit ja kankaat ovat aarteita.
Niitä jäi paljon Päivärinteen mukana.

Eilen iltana kuuraisen maan peitti valkoinen lumi kerros.
Pian siis jo kolaa tyrkitään,
Milloin tätä voi rueta sanomaan talveksi?
-Jonna-