Omena päivässä omenapäivänä.

Tälläkertaa jatkojalostuksen kohteena on omena.

Kotimainen, muttei omasta puusta.

Kuitenkaan varkain ei jouduttu hakemaan, sen verran sukulaisilla oli tarjota. 

Siitäpä sitten keittelin omena-kaneli sosetta.

Leipasin piirakan.

Sekä Willa Olivian Mian vinkkauksesta keittelin omenasta vispipuuroa.

Tämä olikin meille uusi tuttavuus ja heti sai pisteet kotiin! 

NAM.

Tänään oli sitten myös vehnäsen teko päivä. Korvapuustienkin väliin sipaisin vähän sitä omatekoista omena-kaneli soossia. Tekaisin myös hätäpäissäni pakkasesta pois voitaikina pohjalle omena viinereitä. samaisesta soossista. 

Vissiin on omenasyndrooma iskenyt. 

Myös väliaikaisen vuokrakodin siivous ja pihan siivous kesä kamppeista oli ohjelmassa. 

Jotenkin nämä blogi tarinanikin ovat köykäisiä näinä vuokrakoti päivinä. Eihän täällä muuta kehtaa kun leipoa ja siivota. Työhetkinä nukkua. Tämä vuokrakoti ahistaakin aika ajoin liiaksi. Toiveenakun olisi, että pääsisi jo Päivärinteelle. Päivärinteeltä taasen postaukset ovat omalta osaltaan tylsiä pölyn peittämiä remppajuttuja, kun tuntuu ettei ne nyt minun voimin paljon siellä etene. Taisiis, etenee minkä etenee, hitaasti ja varmasti. Nopeamminkin siellä voisi tapahtua asiat sanon minä. Miehen sairasteluiden vuoksi olen meistä se, joka on duuni vastuussa. 

Mutta se on tätä arkea isolla Aa:lla. 

Ja sitäpaitsi siksihän tämän blogin laitoin, että voin kirjoitella nuista äsken tylsiksi mallanneista remppatouhuista.

Mutta jos jotain niin juteltiinkin äidin kanssa tässä minun rälläköinnin lomassa, että projektina päivärinne on jo tähän mennessä toiminut minulle hyvänä kiukun hallinta keinona. Kröhöm, asiasta kun pienestäkin joskus saa ne pska raivarit aikaiseksi?

Ylpeänä siis kerron, etten rehellisesti sanoen ole kertaakaan vielä niitä vetänyt Päivärinteellä. Remppavaiheessa siis. Vuoden verran kauppaa tehdessä saatoin housut jos toiset repäistä..

Onneksi tämä viikon vapaa Kuitenkin taas hupenee nopeaan, pääsee vuorostaan töihin lepäämään, vaikka ensiviikolla onkin pitkää päivystysvuoroa tiedossa ja koulutustakin ihan yökunnissa. 

Tässä vielä kuva meidän työmiehestä. Eipä tuosta rimppakintusta ollut kun pullavahdiksi, minuakin torui kun uuniin menin laittamaan.

Sacu siis ollut meillä vähän chillailemassa, miehuuskun on vietynä niin on helpompi kaveri naisten vaivoista kärsivälle pikku neiti Minnille. 

Suoraan sanottuna siis ei ole mielessä perheenlisäys ja alkoi jo korvatkin kärsiä siitä ulvonnasta, joten vietiin Luca mummolaan ja otettiin vaihossa vähemmän aikaan saava yksilö.

Vähän nyt tuli päästettyä turhia jupinoita, jospa nämä eivät ketään säikäytä.

Ensikerralla kuitenkin lupaan kirjoitella niitä Kauniita asioita arjesta. ;)

-Jonna-