Vähän tunnustettavaa

Sain Tuijalta Sitä & Tätä blogista jo jokin aika sitten tämän tunnustuksen. Kiitos Sinulle Tuija!

Liebster Blog -tunnustuksen säännöt:

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi tunnustuksen sinulle.

2. Valitse viisi blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa

3. Toivo, että ihmiset joille jätit tunnustuksen antavat sen eteenpäin.

Kun taas tämä tipahti Punatukan blogista.

Kiitos Punatukka! 

Tässä oli siis vissiin ideana kertoa 8 asiaa minusta itsestäni. 

1. Vähän töistä, työskentelen 48 tuntia yhtäsoittoa, jonka jälkeen pidän neljä vuorokautta vapaata. Työssäni joudun useasti nopeisiin tilanteisiin ja ajan keltaista vilkkuvaa pakettiautoa. Usein mietin onko tämä järkevää etenkin sillä työtahdilla.

2. Kaikesta äskeisestä huolimatta ja myös siitä, että olen työyhteisöni ainut nainen viiden miehen joukossa, pidän työstäni.

3. Pidän myös kovasti kaikesta käsillä tehtävästä. Ompelen, askartelen, nikkaroinkin ja maalailen mielelläni. Taulujakin joskus olen maalaillut. Aina työn tulos ei ole toivottu..

4. Olen äkkipikaisimmasta päästä, asioiden on tapahduttava mielellään nyt. Ideoita syntyy myös paljon, niiden miettimiseen kulutan aikaani vasta toteutusvaiheen jälkeen. Tässä siis syy ehkä edellisen kohdan  aina niin eitoivottuun lopputulemaan.

5. Olemme Villa Päivärinteen koko historian toinen omistaja pariskunta. Edelliset omistajat olivat sisaruksia, jotka olivat perineet tilan vanhemmiltaan.

6. Villa Päivärinne sijaitsee lapsuuden kotini takapihalla. Kuitenkaan ei ole näköyhteyttä lapsuuden kodissani asuvan äitini taloon. 

7. Tuskailin noin vuoden verran, mistä löytäisin vanhan talon. Pikkusiskolleni ensimmäisen kerran ääneen puhuessani hän tokaisi heti: "Osta tuo naapurin sinkkumummojen talo!"

Tuumasta toimeen: piiritin myyjää puolivuotta (joka ei siis ollut myymässä taloa todellakaan), toiset puolivuotta tehtiin kauppoja ja paperiasioita. :)

8. Olen hyvin seurallinen ihminen. Yleensäkkään en viihdy yksin kauaa, mutta tänä syksynä Villa Päivärinteellä olen ruennut nauttimaan päivällä hiljaisuudesta ja yksinäisyydestä. Tosin juttuseuranani on koirat, joille minulla onkin tapana jutella ja lukea lehtiä ääneen. Toisinsanoen siis en osaa olla hiljaakaan hyvin kauaa. :D

Tällä kertaa en taida jakaa näitä tunnustuksia eteenpäin, ovat tainneet kiertää lukemissani blogeissa. 

Kuitenkin tämän saa napata mukaansa tästä jos tahtoo. :)

-Jonna-