Unohdettu sorminäppäryys

Tuo aarre on kulkenut mukanani jo jonkun lenkin ja juuri niistä lenkeistä taisinkin joskus täällä kertoa. 

Vaikka aarre ei ole matkasta unohtunut, on kuitenkin tuo sorminäppäryys, soittamisen taito unohtunut. 

Ei suinkaan täysin, mutta niin hyvin ettei soitto ole käynyt kuin soiton kuuluu ja näin ollen jäänyt pois. 

Aarre on kyllä hienosti jaksanut vuosien aiheuttaman huomion pulan ja kantanut kauniisti osansa sisustuksessa.

Kuinkas nyt meninkään sitten sekaisin ja rupesin itse itselleni pianotuntia pitämään. 

Parin kosketuksen jälkeen jo ymmärsin, että tunti on aloitettava siivouksen perusteilla. 

Jep, oli mamma unohtanut vähän pölyjä pyyhkiä..

Seuraavaan vaiheeseen pääsy olikin sitten haastavampi. 

Sormien ja aivojen yhteistyö oli täysin epäsosiaalista riitelyä ja kissat koirineen painuivat kuka minkin sohvan alle piiloon. 

Muutaman päivän sinnikkäästi yritettyäni olen tainnut löytää sisäisen pianistin sekä aarteen näppäimet oikeassa järjestyksessä, voi tätä riemua!

Ensitöikseni marssin myös kirjastoon joululaulu kirjojen hakuun, taas tämä meni tähän jouluun, muttakun liittyy itse asiaan. 

Meillä siis ensiviikolla loman koittaessa soi lähes taukoamatta taiteilijan tulkintoja siitä petterin kuuluisasta kuonosta.

Aarre saa jatkossakin toimia kauniina tavaroiden säilyttimenä sisustus elementtinä. 

Nyt taidan siirtyä keittiön puolelle hoitamaan velvollisuuksia. 

Edellisen innokkaan aloituksen jälkeen paloi sulake. Nyt savun hälvettyä voisin yrittää uudella lähestymistavalla yhtäaikaiseen pyykinpesuun, kahvinkeittoon, silitykseen ja ruuan laittoon.

Ehkä taas hetken muistan, ettei niitä kaikkia asioita tarvitsisi yrittää yhtäaikaa. 

Joskus voi palaa sulake sähkötaulun lisäksi myös itse emännältä. :)

Mukavaa loppuviikkoa!

-Jonna-