Anturoita ja ensisatoa

 Vaikka remppakelit on vaihdelleet auringon ja koko luonnon vihertämään saaneen vesisateen välillä on työmaa edennyt taas huimaa vauhtia. 

Päästiin vaiheesta, jossa tilapäiset tuet kannattelivat kehikkoa.

Kuvassa on varsinaiset tuet kuivamassa ja kehikko odottaa viimeisiä hetkiään tilapäisten tukkien varassa. 

Ikkuna, joka näkyy kuvassa laitetaan umpeen, koska päätyyn tulee laajennus märkätiloja ja kodinhoitohuonetta varten. Ikkunasta pilkottaa työhuoneen vanha pönttöuuni.

Ensimmäisessä kuvassa näkymää salista tupaan. ihan ei vielä ehkä sielun silmin pääse näkemään, kuinka tuohon oviaukkoon tulee kauniit pariovet. Kuvassa näkyy myös anturoiden teon alkuvaiheessa kaivetut kuopat. Keskimmäisessä kuvassa takaseinän anturoita jo valettuna. Viimeisessä kuvassa taas anturoiden muotit laajennukseen jonka valuun päästään viikonloppuna. 

Vaikka kovasti remppa on vienyt ajatuksia, en ole voinut välttyä ajautumasta ihmettelemään luontoa. Pitkän talven jälkeen on puutarha taas alkanut tuottaa satoa. Ensimmäiset raparperimehut, -kiisselit ja -piirakat on tehty. Korvasieniviljelmä saa vielä hetken kerätä kokoa, kunnes raaskii kerätä muhennostarpeet.

Minni-koira nauttii lämpöisistä päivistä ja kevään tuoksuista.

Palaan taas tarjouspyyntöjen pariin. Keittiön suhteen toiveita on paljon, mutta olemassa olevan tilan resurssit niiden toteuttamiseen on yllättävän rajalliset. Ehkä lähden etenemään toiveiden toteuttamisessa valkoisesta Kitchen Aid- monitoimikoneesta ja olkoon loput vain plussaa. ;)

Lisäksi mietinnässä on ikkunat, kodinhoitohuone ja pian myös pintamateriaalit. Ainakin ajatuksen tasolla jo saa pohtia tapetti vaihtoehtoja. 

Suunnitellen 

Jonna

Uupunut talovanhus

Vuosi jos miltei toinenkin on vierähtänyt viimeisimmästä kirjoittelusta. 

Villa Päivärinteellä on jatkettu elämää pientä pintaremppaa tehden, arjesta ja välillä juhlistakin nauttien ja tulevasta haaveillen. 

Vihdoin lumien lähdettyä toi kevät tullessaan päivän, josta on haaveiltu ja jota niin on suunniteltu vuodet joita ollaan päivärinteellä vietetty.

Puhutaan päivästä, jolloin alkoi oikeasti remontointi ja laajennus.

Mies sai mestariopintonsa päätökseen ja aloitti kokeilemalla taitojaan omaan kotiin.

Koti ei ole enää kaunis ja iloisesti ikää nähneen näköinen. 

Muutamassa päivässä päivärinteestä tuli surullisen näköinen talovanhus joka ikäänkuin olisi jo väsähtänyt seisomaan ryhdissä. 

Kodiksi vanhusta ei tällä hetkellä ulkonäön vuoksi osaisi kutsua. Työmiehet häärii ympärillä, päällä ja allakin ja vievät kaiken huonon rakenteen mennessään. 

Jospa kodista vielä kaunis koti taasen saataisi, kunhan syksyä kohden elellään. 

Yritän ennenkaikkea itselleni muistiin kirjoitella tänne matkaa surullisen näköisestä vanhuksesta kauniiksi ehostetuksi rouvaksi.

Tässä vähän kuvia tyhjästä, mutta vielä kodikkaan näköisestä talosta. 

Kollaasin ensimmäisessä kuvassa kirjastohuone, keskimmäisessä tupa ja keittiönurkkauksen jämät. Molemmissa kuvissa näkyy ensimmäinen iloinen yllätys kattopahvien alta. oikea vanhan talon katto, joka on kuin olisi odottanut minua ja mäntysuopaani vain satavuotta kärsivällisesti. 

Viimeisessä kuvassa talon takaseinusta jo ulkovuorauksesta purettuna.

Seuraavissa kuvissa ollaan päästy jo lattiat purkamaan sekä koko talo tunkattua kivijalasta noin puolimetriä ylöspäin. Lisäksi alin kierto hirsistä on jouduttu poistamaan muhjun vuoksi. Talo on kauttaaltaan tuettu myös pystysuunnassa völjäriparruilla. Viimeisessä kuvassa aina vähän kalpean näköinen vanha pönttöuuni työhuoneessa näyttää entistäkin kalpeammalta. Jotenkin korkeanpaikan kammoakin kuin potisi. Huolimatta siitä, hienosti ja vahvasti Seelim- isäntä on muurannut uunin pohjan kestämään edellisen vuosituhannen alussa.

Remppamiehet ja armas mestari ovat olleet suunnattoman sukkelia ja hellävaraisia toimissaan. Ihmetteleevät itse ääneen, kuinka ollaan toistaiseksi päästy ilman ikäviä yllätyksiä tai viivästymisiä. Taisimme varautua tarpeeksi hyvin niihin, koska niitähän tulee aina, etenkin vanhoissa taloissa.

Kaikesta hirren harmaudesta ja hiirenkakkojen hajusta huolimatta päivärinteellä eletään jänniä ja kutkuttavia aikoja. 

Kun on lupa haaveilla ääneen ja unelmoida keittiöosastolla tositarkoituksella!

Kevään kauneus ja valloilleen päässyt unelmointi on taas saanut aikaan ihmeellistä tormakkuutta ja kauneudelle huokailemista.

Toivon, että kuvani työmaastakin alkaa huokumaan jossain vaiheessa sitä ulkoista kauneuttaan!

Kevät terveisin

Jonna

Arki

Vihdoin on joulu juhlittu ja vuosi vaihdettu. Meillä joulu meni vähän töiden vuoksi ohi, mutta pyhinä syötiin ja nautittiin perheestä ja sukulaisista melkein ajan kanssa. Joulupukki oli tuonut kuusen juureen ja vähän muidenkin kuusien juurille meidän paketteja, hurjaa kun luulin olleeni vain tuhma ja kiukkuinen viime vuonna. Paljon ihastuttavia paketteja! :)

Vuoden vaihtumista juhlistettiin taasen kerran kuinkas muutenkaan kuin taas hyvän ruuan ja ihanien ystävien kanssa. Kuohuvaa ja raketteja, tinojakin valettiin. Lupauksia tuli myös päästettyä, jospa nyt muistaisi koko tulevan vuoden mitä tuli luvattua. :)

Tässä otoksia vuoden vaihteelta

Ruokaa oli rutkasti enemmän, mutta eihän niitä muista kuvailla kun aika olisi.

Tässä vuohenjuusto granaattiomena salaatti.

Nyt onkin sitten kaikki aarteet ja koristeet pakkailtu paikoilleen ja kevennetty kotia punaisesta ähkystä.

Ihanaa on myös tämäkin, ei joka puolella rojua.

Tähtiä, harmaata ja valkoista, kylläpä helpotti. 

Kynttilät saavat auttaa vielä aurinkoisiin keleihin asti, piristävät kummasti mieltä. 

Onneksi myös maa pysyy nyt valkoisena pienen pakkasen vuoksi, heti helpottaa pimeyteen.

Tässä, kuten aatonkin kuvassa joulupaketissa tullut aivan ihastuttava kynttilälyhty. Aivan itse tehty ihastuttava pitsikuvio, kiitos E!<3

Rauhallisesta vuoden vaihteesta huolimatta sain vesisateessa juoksetusta lenkistä flunssan. Unohdin vähän relata ja iski vielä angiina ja korvatulehdus, nyt kyllä muistan levätä.

Sairastuvalta

-Jonna-

24.

On aika aaton ja ohi arkinen aherrus,

Aika perheen ja ystävien.

Lämmintä ja rauhallista joulua kaikille! 

-jonna- 

22.

Neljäs adventti.

Alkaa olla aika rauhoittua joulun viettoon ja vielä viime hetken hommien. 

Minulla alkaa työt ja joulun tienoo meneekin päivystellessä.

Sitten joulun jälkeen pääsen kotiin katsomaan kuinka kiltisti se on vietetty. :)

Rauhallista adventtia!

-Jonna-

21.

Vielä ennättää aatto illaksi tehdä herkkukakkua.

Meillä tänä vuonna joulun luumu- tuorejuustokakussa on piparkakku pohja, jonka voi myös helposti muuttaa gluteiinittomaksi valitsemalla gluteiinittomia pipareita.

Päälle kanelitankoja koristeeksi 

Glögin kanssa nauttimaan, kaveri kainaloon ja viltin alle.

Nam.

Maistuvaa iltaa!

-Jonna-

20.

Joulunkukka

Joulutähti

Ihastuttava joka pääsee myös lemppari listalleni. 

Värejäkin on kauniita tullut nykyään lisää, mutta joulun punainen se meillä kaunein on. :)

Opaskirjani kertoo tällaista:

"Joulutähti eli poinsettia on nuorimpia tulokkaita joulukukkiemme joukossa. Se yleistyi vasta 1960- luvulla.

Amerikassa joulutähti on ollut suosittu joulukukka jo vuosikymmenien ajan. Yhdysvaltain lähettiläs tohtori Joel Roberts poinsetti löysi joulutähden Meksikon vuorilta ja toi muutamia kasveja kotimaahansa 1930- luvun paikkeilla. Kukka sai nimen tohtorin mukaan. Hehkuvan punalatvaisesta joulutähdestä tuli nopeasti amerikkalaisten kotien joulukukka numero yksi."

"Joulutähden oikea kukka on hyvin vaatimaton. Mitättömän näköiset pienet Vihertävät pyörylät, jotka ovat kimppuna punaiseten latvalehtien ympäröimänä, ovat joulutähden kukkia. Joulutähti on kranttu hoidettava. Kasteluveden on oltava haaleaa, oikeastaan aika lämmintä ja sitä on annosteltava nuukalla kädellä. Jos kastelet joulutähteä liikaa, lehden kärjet alkavat nuokkua. Ja jos kastelet kylmällä vedellä, alalehdet varisevat.

Poinsettiaa ei saa päästää kokonaan kuivumaankaan. Silloin se nuutuu ja lepsahtaa tyystin. Jos näin kuitenkin on päässyt käymään, voit vielä yrittää pelastaa kukkasi. Upota ruukku kukkia myöten noin 30- asteiseen veteen ja anna juoda tunnin ajan. Nosta ruukku sitten valumaan ja anna veden poistua ruukun pohjareijästä viimeistä pisaraa myöten."

"Joulutähti ei siedä vetoa eikä myöskään hedelmävatia vierellään. Omenista erittyy etyleenikaasua, joka nuukahduttaa kukan. Omenat ja päärynät ovat pahimpia. Niin kaunis kuin joulutähti onkin, on se myös myrkyllinen. Katkenneen lehden tyngästä erittyy maitiaisnestettä, jota nuolaisemaan pieniä lapsia ei missään tapauksessa pidä päästää." (Mysi Lahtinen, Joulu)

Vaikka siis joulutähteni käy hyvin tuohon jouluomena kulhon viereen, 

on se pelastettava pois väljemmille vesille.

Mukavaa ja tuoksuvaa perjantai- iltaa teille!

-Jonna-