tiistai 19. maaliskuuta 2013

Tien näyttäjä ja varpaiden lämmittäjät

Kerran kahvipöydässä ilmaisin tarpeeni kyltistä, josta osaan ottaa suunnan kotiin tai kylille.
oikeassa paikassa ilmaisin, sillä pian oli tällainen Villa Päivärinteen tienhaarassa.
Jo passaa kun on lyhdyllekkin sija, sillä pimeämmässä menossa on nähtävä vielä mikä on mikäkin suunta.
Kyltti kotiutui jo tammikuussa meille, mutta ennenkun ihastukselta älysin sen kuvata, ottihan se aikansa. 
Mielestäni myös tarvittiin aurinkoinen päivä, ennenkuin kyltti pääsi oikeuksiinsa.
Kolmannessa kyltissä on suunta äidin talolle naapuriin, jonka nimi on Kuusela.
Vielä entrailemme tuon talon numeron kiinni tuohon viittaan, kunhan routa hellittää otettaan siitä. :)

Puutarha suunnitelmat ovat edenneet, pian alan olla siinä pisteessä, että vaint toteutus puuttuu. Taitaa vain tulla odottavan ajasta pitkä kun penkkaa on puolitoista metriä pihassa. 

No suunnitelmat ovat kaksin verroin suloisempia ja lämpöisempiä näiden pitsisukkien ja karvakorvan seurassa. 


-Jonna-


17 kommenttia:

  1. Nyt ei vierailijat eksy, kauniit viitat. Lumimääriä minäkin olen pohtinut, pääseekö noista ikinä eroon. Mutta kuten sanoit, on se kevät aina ennenkin tullut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)
      Niin kyllä se huoli lisääntyy vaan, kun säätiedot ovat identtistä päivä päivältä. Vaikka tosin kauniista auringosta ollaan nautittu päivisin, mutta pakkanen pitää otteessaan.

      Poista
  2. Oi että, miten kaunis kyltti. Kelpaa tuo avulla suunnistaa oikeaan osoitteeseen :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitosta!
      Kyllä vain, kunhan vielä loppu entraukset kesän korvalla tehdään. :)

      Poista
  3. kyltti on kyllää todella upee..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Pidän kovasti itsekkin. :)
      Kukkasen taidan kesäksi lyhdyn tilalle sitten ripustaa. :)

      Poista
  4. Aivan ihana idea ja hienosti laitettu. Sulla on kivasti asiat siellä. Äiti asuu lähellä? En pistäisi pahitteeksi jos oma äitinikin asuisi naapurustossa. Voisimme aina kipitellä kahville polkua pitkin toistemme luo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muutamat asiat ovat kyllä kivasti! :)
      Kun kaikki täytyisi tehdä nyt, niin on jotain tulostakin tullut jo. :D
      Äiti asuu meidän vieressä, lapsuuden kodissani. Matkaa taloillamme on 100 metriä, mutta näköyhteyttä ei taloista toisiin ole, sillä puuliiteriä, aittaa ja kesäkotia on sopivasti välissä.
      On mielestäni aivan ihanaa, kun äiti on tosiaankin polun päässä. Puolin ja toisin kun on tarvis tai vaan ikävä, on helppoa kyläillä. Myös käytännön asiat hoituvat helpommin, auraus, tavaroiden säilytys, postin haku, koirien hoito yms. Homma onkin niin, että meidän tavarat äidin aitassa ja toisin päin. ;)
      Myös komposti on yhteinen, sopivasti rajalla. :)
      Meillä yleensä jopa ruuanlaitto vuorot, eli kun olen vapaalla, ruokailu täällä, töissä ollessani mies ruokailee useasti äidin padoilla. ;)
      Vieraatkin voivat käydä kahdessa kylässä samalla reissulla, kun vain ajaa jommankumman pihaan ensiksi. :D
      Alue siis ei ole mitään asuinaluetta, mutta kummasti sattunut aikanaan kaksi taloa näin vierekkäin.
      Täytyisikin ehkä kirjoitella tarinaa, kuinka löysimme päivärinteen. :)

      Poista
  5. Onpa kyllä tosi kivan näköiset kyltit! :-) Ja suloinen karvakorva tuossa vikassa kuvassa :-)

    VastaaPoista
  6. Kiitos. :)
    Se on meidän espanjan hurmuri Luca, oikein ihastuttava pakkaus. :)

    VastaaPoista
  7. Ihana, kaunis ja tunnelmallinen blogi sinulla! Niin päheet tienviitat/kyltit ja suloinen tuo viimeinen kuva <3 Mukavaa kevään odotusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anna vierailustasi!
      Mukavaa ja aurinkoista kevättä myös sinulle. :)

      Poista
  8. Taitaapa olla uppein näkemäni kyltti...Sukista puhumattakaan :)

    VastaaPoista